Eilen se tapahtui - Sain vihdoin oman nimeni asuntoni oveen. Ensimmäinen asuntoni, jonka ovessa on nimeni. Eikä ole mikään opiskelija-asunto, vaan ihka oikea 38m² parvekkeellinen yksiö. Tämä asunto on yksi iso kissankarva - Tykkään nauttia aamukahvinikin höystettynä kissankarvoilla ja olen kuullut, että kissankarvapäällysteiset vaatteetkin ovat nyt muotia ! 80% siitä ilmastakin jota hengitän on kissankarvaa, vaikka imuroin päivittäin.
Täällä kasvini pysyvät elossa, kahvini maistuu paremmalta ja keskipäivän aurinko paistaa suoraan parvekkeelleni, jonka olen nimennyt Pub Jesun terassiksi. Täällä kissani nukkuu onnellisena ja hyvinsyöneenä, eikä hyppää alas parvekkeelta, vaan paistattelee auringossa kanssani. Aamuisin kellon soittaessa hän loikkaa sohvan selkänojalta viereeni ja käpertyy kainalooni, eikä meillä yht'äkkiä enää olekkaan kiire mihinkään... Ilmankos aina myöhästyn koulusta. Täällä minä huudatan akustista rokkia läppärini kaiuttimista iltamyöhään ja naapureiden kyllästymiseen asti. Tämä on minun pieni poikamies... tyttönais ? ...nen... boksini.
Vasta rakkaus tekee tästä kodin.
http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/05/attenti-al-peli-di-gatto.html