Päev üks
Lähtö Herwoodista oli puoli seitsemän pintaan illalla. Sain ensimmäisenä kouraani navigaattorin, johon minun piti merkitä osoite Katajanokanlaituri. Pysähdyimme Linnatuulessa pissattamassa koiraa ja hakemassa kahvit. Helsinki - Tuo betonihelvetti. En koskaan voisi asua sielä. Tampereella tuntee sentään olevansa lähellä luontoa kaupungissakin, kun taas Stadissa kaikki puut on istutettu. Ratikan alle jääminen on taattu. Pääsimme ongelmitta laivaan, mutta kun lähdin etsimään navigaattorista jo hotellin osoitetta Viron puolelta, niin ei... Ei löytynyt Tallinnaa, ei Pärnua, ei mitään - Köpenhamina ja Tukholma kyllä löytyi... Navigaattorissamme ei sittenkään ollut Viron karttaa. Daym ! Laivamatka menikin sitten kevyen kenttälounaan merkeissä ja turistikarttaa etsiessä. Onneksi se löytyi infosta. Olimme Tallinnan satamassa puoliltaöin ja siinä karttaa käännellessäni onnistuimme jotenkin ajamaan ensimmäisellä yrittämällä oikeaan osoitteeseen hotellillemme Luhaan. Jotkut Virossa ajavat kuin kaistapäät ja risteykset siellä on kummallisia liikennemerkeistä puhumattakaan. "Milloin me voidaan mennä ?" -Sitten kun ehdit ! Yksi liikennemerkki kielsi oikealle kääntymisen 7:00-20:00 välisenä aikana... Mitä vit...? Hotelli oli niin syrjäisellä seudulla, että ensin vähän meinasi jännittää yön pimeydessä. Vanhoja rappautuneita taloja, huonokuntoinen sivukuja, joku taisi kokeilla autojen ovia siinä ajaessamme ohi... Hotel Lillekula oli kuitenkin parempi kuin odotimme. Siisti pieni huone, jossa ei juoksennellut torakoita, ikkunan sai auki eikä pesuhuoneenkaan lattia ollut homeessa - Ainakaan kovasti. Telvisio oli kokoa iPad x iPad x iPad, mutta eipä sitä olisi venäjänkielisiä ohjelmia jaksanutkaan katsoa. Miksi muuten Viron telvisio ja radio on täynnä venäjää ? Kertokaa minulle.
Matkailijan loki, osa 2 (Viro - Estonian - эстонский - Eesti)
Päev kaks tulemas pea...
http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/06/matkailijan-loki-osa-1-viro-estonian.html
