Olipa kerran nuorimies nimeltään Riku. Eräänä myrskyisenä torstai-iltana Riku oli kävelemässä viihteeltä kotiin, kun näki enkelin. Siinä kunnossa roskapönttökin olisi näyttänyt kauniilta, mutta Riku oli varma että se oli enkeli - Ainakin hänen puheidensa perusteella. Toisella puolen tietä bussipysäkillä istui kaunis tyttö valkoisessa mekossaan. Riku ylitti tien ja meni istumaan tytön viereen.
R: Terve.
J: Moro.
R: Tiätkö sie mitä kello on ?
J: Se tulee kohta seittemän.
R: Okei kiitos. Oisko siulla yhtään tupakkaa ?
J: *Kaivaa laukkua ja ojentaa savukkeen*
R: Kiitti. Mie oon Riku. Oisko siulla sit vielä tulta ?
J: On siinä meillä tupakkamies ! *naureskellen ojentaa tultakin humalaiselle miehelle ja esittelee itsensä*
R: Sie oot tosi kaunis neiti. Mie en yleensä tuu tuntemattomille höpöttään, mutta nyt oli pakko. En halua olla mitenkään tungeh...tetteleva, mutta saanko kysyä yhtä asiaa...?
J: Nooh ?
R: Ootko sie sinkku ?
J: Juu, kyllä mä olen.
R: Se pelastais miun illan, jos saisin nuin kauniilta naiselta kun sie niin yhden suukon.
J: Well, et saa... *naureskelee* En pussaile tuntemattomia kadulla.
R: Ai en saa. Hmhmm... Niin, siulla on varmaan mustasukkanen poikaystävä odottamas kotona. Mut sie näytät ihan miun yheltä lapsuuden kaverilta.
J: Ei mulla edelleenkään ole poikaystävää.
R: Onko kukaan koskaan kertonu et siulla on tosi kauniit sääret ?
J: No kiitos, eipä niitä kauheesti kyllä ole kehuttu.
R: Miun nimi on muuten Riku.
J: Terve taas Riku, mie oon edelleen Jesu.
R: Sie oot tosi kaunis nainen. Nuin kauniille naisille riittää aina vientiä.
J: *naureskelee* No kiitos, niinpä kai...
R: Miun yhellä kaverilla on samanlainen tatuointi kun siulla tossa...
Savosta kotoisin oleva mies mies alkaa esitellä omia tatuointejaan ja kun jutut alkavat mennä siihen suuntaan että mies joi litran raakaa pontikkaa ja oksentaa edelleen neljän vuoden jälkeen verta, niin hauskuus loppui siihen. Mies ilmoitti myös tulevansa samaan bussiin kanssani ja siinähän se matka sitten sujuikin rattoisasti miehen alkaessa kuulostaa pelottavalta puhuessaan siitä, että Kun täältä lähdetään niin täältä lähdetään tyylikkäästi. En nyt tiedä kuinka tyylikästä on juoda litra pontikkaa, kärsiä muutama vuosi kun sisuskalut ovat sulaneet, kertoa siitä vastaan tuleville naisille ikäänkuin iskureplana ja sitten kupsahtaa. Loppujen lopuksi aika surullista ja säälittävää. Typerää itseasiassa. Onneksi mies jäi jo Hallilan kohdalla pois.
Noh, sitten koko tarinan opetukseen - Löydätkö elämäsi miehen istumalla elokuvadramaattisesti valkoisessa pitkässä mekossa bussipysäkillä sateen piiskatessa maata ja salamoiden lyödessä puiden latvoihin ? Et todellakaan.
Loppu.
http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/06/haluaisin-kertoa-teille-tarinan.html
