Demonilesboankka

Jokin on valvottanut minua pari viimeistä yötä. En saa unta kuin vasta auringon noustessa aamuyöllä ja jos vahingossa satunkin hetkeksi torkahtamaan, niin herään painajaisiin pitkin yötä. En tiedä johtuuko se kuumuudesta, ikävistä uutisista jotka kuulin tuttavastani vai yhden elämäni tärkeimmän ihmisen menettämisestä nyt lopullisesti... Tiesin sen päivän tulevan, mutta se tuli liian pian. Olen jälleen alkanut pelätä. Oli pitkän aikaa niin, ettei käyny edes mielessä jonkun seisovan takanani ja nyt ne tuntemukset ovat palanneet. En voi kääntää selkääni. Jouduin polttamaan maalaukseni, sillä en kestänyt katsoa sitä. Minua pelottaa.

Poistin vanhat postaukseni DTY:stä ennen lokakuuta 2011. En kestänyt katsoa niitäkään. En kestänyt asuntoni sisustusta, joten käänsin kaiken ympäri. En kestä (hänen) tavaroita(an) kodissani. En kestä tätä väsymystä.




Yhteiskunta antaa minulle tekohengitystä
Ropoja tililleni etten kuolisi nälkään
Jotta olisin poissa silmistä

Sinäkään et enää halua minua katsella.




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/06/en-ole-varma-missa-olen-kuka-olen-mina.html