Demonilesboankka

Minäkin haluan osani tästä janosta, huumasta, joka ei muista eilistä - ei tunne huomista.

maanantai 22. heinäkuuta 2013 10:55

En oikein osaa kirjoittaa enää. On tapahtunut niin paljon kaikkea etten tiedä mistä aloittaa. Kaikki alkoi silloin kun synnyin... No eih... Vähän jo ennen sitä... Oikeastaan jollain pelottavalla tavalla kaikki alkoi silloin kun sytytimme pihaan kokon vanhoista valokuvista ja maalauksista. Everything changed... Aivan kuin olisin herännyt eloon jälleen. En ole kahteen viikkoon nähnyt tylsää päivää tai rypenyt itsesäälissä peiton alla piilossa pahaa maailmaa. Taidan olla ihastunut...

Toissa lauantaina olimme Yyterissä. Olenhan sellainen vannoutunut erämies että kasasimme ison teltan leirintäalueelle alta aikayksikön. Jotain flashbackkejä kävi mielessä viime reissusta kun fiksuina muksuina kasasimme teltan johonkin armottomaan kuiluun ja kun yöllä saapui myrsky, niin oli kuin olisi järvessä nukkunut. Yyteriin on halpaa lähteä, mutta jos rannalla maistuu jäätelö ja olut niin kyllä siitä melkein parikymppiä saa pulittaa. Merivesi oli yllättävän lämmintä ja keli kaikinpuolin mahtava biitsillä lahnailemiseen. Illalla paistoimme makkaraa nuotiolla entisten tamperelaisten ja nykyisten kiinalaisten kanssa, joille olimme about puolijumalia kun saivat lainata liekkiämme ja saivat vielä sinappiakin kaupan päälle.

Viime keskiviikkona oli varmaan ainut aurinkoinen päivä tulevan viikon sisään, joten päätimme käyttää sen hyväksemme ja lähteä Särkänniemeen vähän huvittumaan. Olen varmaan kasvanut jo pois huvipuistoiästä, sillä kaikki laitteet oli aivan järkyttäviä ja silmistä valui vesi. Kuulemma parasta niissä oli meikäläisen ilmeiden katseleminen. No eei, kaloja me sinne oikeasti menimme katsomaan. Ja syömään vohveleita. Nam.


Ps. Pahoitteluni kaikille osallisille jotka minun kanssani joutuivat olemaan tekemisissä viime maanantaina kun alkoholi vaikutti, kävelin julkisesti Hervannassa hiirenkorvat päässä, heitin kaljapullon asfaltille seitsemännestä kerroksesta koska 'eihän se nyt mene rikki', teloin itseni ainoaan kaktukseen koko asunnossa, langetin vihani viattoman miehen niskaan ja loppuillasta vielä hempeilin. Woopsie. Migreeni iskee. Täytyy mennä.





http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/search?updated-max=2013-07-19T13:11:00%2B03:00

Kommentit

Vain sisäänkirjautuneet voivat lukea ja lähettää kommentteja.

Liity käyttäjäksi nyt - ja luo oma profiilisivu »