Nyt piti rueta ihan miettimään..Käytän nyt itseäni vertaus kuvana näihin minun pohdintoihini.
Olen huomannut että naiset tekevät nykyään hurjasti töitä vaikka siitä ei välttämättä ole niin kutsutusti mitään suurempaa hyötyä tai iloa. Itsekkin menen aamulla 7.00 töihin navettaan siellä teen raskasta ruumiillista työtä jonka jälkeen menen vielä toiseen paikkaan talli töihin. Sielläkin tulee tehtyä raskasta työtä, kuten 12 karsinan siivous, heinien jako 2x päivässä melkein 20 hevoselle, vedet samalle poppoolle myöskin kaurat, sitten ajamaan ja ratsastamaan ja varsoja kouluttamaan. Kun tallilla olen asiat reilaan saanut niin eikun takaisin navettaan ähertämään.. Ja mitä minä hyödyn? En oikeastaan mitään rahaa ei jää käteen pennin pyörykkää kaikki menee auton laittamiseen ja ylläpitoon.
Mutta onneksi meidät naiset on "luotu" tekemään kahden ihmisen hommat. Siksi me pärjäämme esim, yksinhuoltajina tai ylipäätään yksin. Me naiset kehittelemme jonkinlaisen puolustautumis keinon, jolla selviämme töistä ynnämuista sellaisista hommista.
Itse yritän ajatella positiivisesti kaiken. Vaikka kuinka saan satinkutia huonosti tehdystä navetasta tai muusta, en anna sen latistaa ei tästä muuten selviäis jos kaiken ottaisi henkilökohtaisesti. Pienetkin ilot voivat pelastaa päivän esim. Yksi kerta jaoin päivällä heinät hevosille ja tokaisin yhdelle ruunalle että "HEI! Älä syö sitä heinää! Se on kallista tavaraa" hevonen tiputti heinät suusta ja katsoi hassusti minua. Sitten sainkin navetassa satinkutia mutta hevosen ilme ja käyttäytyminen pelasti minun päivän.
Mutta nyt työ asioista muihin asioihin.
Me naiset olemme ottaneet aika hyvin paikkamme miesvaltaisissa ammateissa, harrastuksissa yms.
Itsekkin olen meidän hirviseuran ainut nainen ja kunniaa sain siitä kun hirvimerkki oli ollut 3 päivää ja kaadoin ensimmäisen hirven sille syksyä. Sekin olisi jäänyt kaatamatta jos olisin mennyt isän mieliksi jo kotiin. Mutta päätin jäädä metsään.
Nyt sitten sukumme mustana lampaana päätin lähteä armeijaan. Kyllästyin kuulemaan MIEHISTÄ jotka jättävät intin kesken vaan sen takia koska se on niin perseestä tylsää yms. Mutta sehän on vain ajattelu tavasta kiinni!! Itse olen jo nyt asennoitunut armeijaa varten siten että kaikki kiukku ja väsymys tulee purkaa jotenkin muuten kuin luovuttamalla. Monet miehet eivät halua ymmärtää sitä että armeijasta suoriutumalla pääsee helpommin työelämään! -_-" Vaan se on tämä nyky nuoriso.. Itsekkin olen vasta toiselle kymmenelle kohta kääntymässä joten ei minullakaan tästä elämästä kauheasti kokemusta ole mutta olen virheeni tehnyt ja tässä en niitä virheitä enää tee. Yritän käydä mahdolliset johtajakoulut intissä jotta kouluun/töihin pääsisin helpommin.
Mutta jatkan taas joku päivä pohdiskeluja. Työt kutsuvat.. (Toisin sanoen lehmät ovat tulleet aidasta pois navettaan.. Tetriksen peluuseen lehmien kanssa HEIPPA!) :D
