...viiden euron tuopeilla, vältetyillä peilikuvilla ja savuisten hetkien yksinkertaisuudella.
Niin se maanantai ja arki vain uhkaavasti lähestyvät. En ole kyllä lainkaan ikävöinyt koulumatkoja - Ensin puoli tuntia täpötäydessä keskustan dösässä, jonka jälkeen värjöttelen pakkasessa viitisentoista minuuttia samalla juoden ärrän pahaa take away -kahvia koska musta aamukahvini oli vielä kamalampaa. Karistelen savukettani sormet kohmeessa ja toisen bussin vihdoin saapuessa on sekin täynnä. Sielä istun seuraavan tunnin kuunnellen samoja saatanan biisejä päivästä toiseen vanhalta soittimeltani. Kuten aina, olen mahdollisesti kolme tuntia myöhässä koulusta ja saavun tunnille juuri sopivasti ruoka- tai kahvitauolle ja kuuntelen hetken epätoivoista märinää siitä kuinka olen jälleen myöhässä. Minä tiedän sen, olen saamaton. Anteeksi vain. Kuusi - kahdeksan tuntia jotakin muka-kehittävää tyylikausista tai tietokoneohjelmista ja kotiin jälleen puolitoista tuntia. Työssäoppiminen sekä yhteiskunta- ja yritystiedon kurssi suorittamatta.
Se niistä masentavista koulujutuista. Loman päätteeksi päätimme poikaystäväni kanssa lähteä keskiviikkona laivalle. Baltic Princessillä Turusta Tukholmaan 24h -risteily A-premium hytissä. Herra Matikainen meni tuoksi aikaa hoitoon, koska sai maanantaina antibioottikuurin sekä kipulääkkeitä ientulehduksen vuoksi. Sielä olikin hänellä kaveri - Konna nimeltään Kille. Takaisin siihen risteilyyn... Juna Tampereelta Turkuun pysähteli jatkuvasti muun junaliikenteen vuoksi ja näin ollen saapuikin Turkuun puoli tuntia myöhässä aikataulusta - Onneksi varasimme reilusti aikaa takaiskujen varalle.
Hytti oli pienempi kuin muistin laivoissa olevan, siellä oli saatanasti liikaa valoja hytin kokoon nähden niin että teki mieli sähistä ja mönkiä sängyn alle varjoon kuin peikko auringonnousussa ja sängyn päiväpeite oli täynnä jotakin hyvin epäilyttävän näköistä smäidää, joka toi mieleen vaikka mitä likaisia mielikuvia villeistä öistä *Sideshow Bob -efekti*. Tax freestä lähti mukaan neljä lavaa Heinekeniä, twelve mansikka-lime -siideriä, mässyä, kartsa tupakkaa ja loota vaniljasikareita. Eksyimme johonkin klubille ja joimme yhdet kannella katsellen hyvinkin synkkää säätä - Kyllä se aurinko sieltä sitten alkoi pilkottaa kun pääsimme kauemmas Suomesta.
Kävimme Grill Housessa nauttimassa purilaiset ja menimme istumaan Palaceen kuuntelemaan kun Juha Metsäperä tunnelmoi. Aluksi kuvittelin sen olevan Tomi Metsäketo, mutta metsä kun metsä ! Joimme pahaa mansikka-margaritaa, mutta se ei ollut mitään verrattuna niihin martiineihin - Minkä helvetin takia James Bond juo martiineita ? Se on saatanan pahaa litkua. Olut ja valkovenäläiset sentään maistuivat tanssiesityksen kera. Bongasimme laivan toiseksi söpöimmän pariskunnan tanssivan Metsäperän tahtiin jonka jälkeen he olivatkin aina sielä missä mekin.
Tapaus yläkerran klubilla, jonne siirtyminen oli virhe - a) Kaikki lippatukat ja teinit laulavat mukana Sini Sabotagea ja Cheekiä, kuin ne olisivat hittejä tai edes hyviä biisejä. b) Viereinen kaveri, nuori mies - Pöydällä shotti ja kaksi olutta - Kaataa shotin alas kurkusta joka tulee samantien ylös toiseen niistä olutlaseista. Hörppää siitä samaisesta lasista jonne juuri oksensi ja oksentaa uudelleen housuilleen ja lattialle. Jää vielä istumaan paikalleen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tässä vaiheessa siirryimme takaisin kannelle. Oksennuksen ja hien haju oli järkyttävä siinä paikassa. Joimmeko oluet ja Bacardit siinä vielä ja lähdimme hyttiin. Se paikka oli pahempi kuin Senssi. Hyh.
Seuraava päivä meni syödessä, värjötellessä, kaupoissa pyöriessä, suklaata mässätessä ja odottaessa. Takaisin Turussa illalla. Monet huvittuneet katseet kun te nyt tiedätte millaisia ne laivan kaljakärryt on; vähän kallistaa niin saa huutaa Avalanche ! Vois sitä vahingoniloa mitä tuotimme muille keräillessä oluita takaisin kärryyn pitkin matkaa. Turun sataman rautatieasemalla ei ole raha-automaattia saatika junamaattia, joten pieni paniikki meinasi syntyä; Milläs vitulla me nyt päästään kun junassa ei käy visa ja käteistä ei enää ole. Nykyaika ja ihmeellinen teknologia, jonka saloihin en ole vielä oikein tutustunut - Ne liput saa älypuhelimeen. Whoow, that blows my mind. Awesome.
Perillä Matikaisen kuullessa ääneni juoksi hän kehräten mamman syliin. Aww, how cute is that ?
http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/08/laiva-on-lastattu.html
