Marpsa

Pakko tunnustaa, en ole tyttömäinen tapaus. Jopa ylpeillen sillä, että en tiedä muodista mitään ja laittautimishalukkuuskin on aika vähäistä. Kahdeksan vuotta tuli pelattua jääkiekkoa ja sen seurauksena kielenkäyttö on vähintäänkin värikästä ja pelien seuraaminen kanssani mielenkiintoista. (Pakkohan niitä pelaajia on neuvoa ruudun takaa). Tyttömäisyys ei siis ollut teinivuosina se juttu, vaan nyt parikymppisenä olen alkanut koikkelehtimaan korkkareissa, suorittamaan hiuspörröä ja viimeisenä hömpötyksenä hankin geelikynnet. Viisitoistavuotias itseni häpeäisi silmät päästään. Mihin katosi se kova muija jota kaikki jätkät arvostivat, tai vähintään pelkäsivät? No ei se tyttömäistä ehkä niin paha juttu ole? Osaahan sentään vaihtaa autoon renkaat ihan itse....