Demonilesboankka

Ohjaajien pommittaessa stressitilaani päätin ottaa fucks given -asenteen ja hemmotella itseäni vähän. Kävin aamulla hierojalla ja sen jälkeen laitattamassa teippipidennykset ystävättäreni luona. Koko lysti maksoi yhteensä puoli sataa euroa. Ei kiinnosta -päivät, jotka ottavat otteen meistä kaikista aina silloin tällöin, saivat minut miettimään keskusteluani blogeista erään toisen ystävättäreni kanssa pari päivää sitten... Alkuperäinen idea oli perustaa läskin päiväkirjat -tyyppinen sivu, jossa yksinkertaisesti puhutaan siitä kuinka henkisesti lihavia olemme ja mitä paskaa sitä tulee mätettyä suuhunsa päivästä toiseen ilman huonoa omatuntoa ja huuhdottua alas vielä liian monella oluella. Viedäkseni ideaa pidemmälle, mietin miksi blogeissa kaunistellaan aina kaikkea... Ei puhuta asioista niiden oikeilla nimillä, eikä puhuta siitä mikä oikeasti vituttaa koska ei voida - Ei ainakaan omalla naamalla. Ei voida, koska ihminen on keksinyt sellaiset määreet kuin 'henkilökohtainen' tai 'yksityinen'. Ei voida, koska tutut lukevat. Mikä sitten on aitoa ? Internetin maailmassa, kuinka ihmeellinen se onkaan, ei uskalleta näyttää sitä oikeaa omaa naamaa. Ei puhuta kaikista fiiliksistä, ei kerrota koko totuutta tai asian oikeaa laitaa - Pidetään kiinni imagosta. Myönnän itsekkin syyllistyväni tähän, koska toisin ei yksinkertaisesti voisi olla. Peiliin katsoessa pelkää näkevänsä vain ihmisen irvikuvan. Mietin vain kuinka upeaa se olisi... lukea täysin kaunistelematonta lifestyleblogia.


'Lautasliinatkin perääntyvät moisesta tivolista ja
privaatteihin syihin vedoten jättäytyvät kattaukselta.'




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/11/pukeudun-mielellani-riisimuroihin-ja.html