Onni voi löytyä niistä hetkistä kun sytyttää kynttilöitä pakkasella viltin alla ja sulkee silmänsä, haaveilee. Ottaa kauniista muistoistaan jotka on piilottanut omaan sisäiseen todellisuuteensa ne kaikista kauneimmat esille. Katselee niitä hiljaa paikallaan tuntien yhä niiden tunteiden voiman niihin kuitenkaan tukahduttamatta itseään. Tiedostaen samaan aikaan oman onnensa juuri siinä hetkessä joka kulkee aina rinnalla.
Onni on ennemminkin oma valinta kuin mikään entinen tai tuleva kokemus. Se on asioiden hyväksymistä niiden kohdalla joihin ei kannata käyttää omaa energiaansa ja rohkeutta tarttua tässä ja nyt tilanteisiin joista tuntee saavansa jotain hyvää silläkin uhalla ettei se onnistuisi. Kuitenkin käsittäen sen ettei epäonnistuminenkaan ole välttämättä huono asia. Eihän mitään osaa arvostaa tai mikään tunnu miltään jos kaikki olisi liian täydellistä, turruttavaa.
Onni on uskoa itseensä, sen ymmärtämistä ettei ole yhtä kuin se mitä tekee tai se mitä tuntee vaan kokonaisuus jota kuuntelemalla voi ainoastaan ymmärtää, ei heijastamalla itseään toisista vaan olemalla minä itse ja rakastamalla, antamalla omalle sisimmälleen tilaisuuksia avautua eikä paeta sitä, paeta omaa onneaan ja hakea sitä ulkopuolelta etsien.
Onni on luottamista tulevaan jolla on kuitenkin kiva leikitellä mielessään suunnittelemalla jotakin. Tulevaisuus on mielikuva jonka avulla saadaan hukutettua nykyinen tietoisuus, eli nykyhetkessä oleva aika. Joskus sitä voi vain alkaa pelkäämään ja sitä tekee mieli kontrolloida etukäteen. Miten voi kukaan kontrolloida jotakin sellaista jota ei vielä edes ole luotu ja näin ollen edes olemassa?
Jostain pienemmästäkin seikasta ihminen ahdistuu ja tuntee menettävänsä tai ikävöivänsä jotakin mitä kuitenkaan ei koskaan voi eikä pidäkään saavuttaa.
Ennen kaikkea siis onni on nykyhetkessä elämistä ja sen muokkaamista siihen omalla ajatuksellaan että on tyytyväinen epätäydellisyyteen, täydellisen kauniiseen kokonaisuuteen ympärillämme ja jota voi hallita omalla energiallaan ja rakkaudellaan.
