Vuoden 2013 toisiksi viimeinen päivä ja minä ikävöin Pavea. Kirjoittaminen Saulin tietokoneella ei tunnu oikealta... Aivan kuin isäkarhun puuro - liian suuri. Ei se tarina kyllä niin mennyt... Liian kuuma ? En minä tiedä. Se tarina murskasi sisäisen lapseni, kun Simpsonien jaksossa Lisa ja Bart lukitsivat karhujen talon oven, Kultakutri ei päässytkään sieltä pois ja karhut söi sen. Saulin näppiksetkin kuulostaa vanhalta kirjoituskoneelta... Bing !
Mihin jäinkään ? Minun piti kaiketi muistella kulunutta vuotta eikä Pavea ja lastensatuja. Tänä vuonna olen täyttänyt 18 vuotta ja kuullut olevani aikuisempi... Mitä ikinä se tarkoittaakaan. Olen tullut ryöstetyksi ja muuttanut kahdesti. Olen menettänyt ystäviä, mutta tavannut myös uusia. Olen käynyt treffeillä mitä erilaisimpien ihmisten kanssa ja lopulta tavannut Saulin. Herra Matikainenkin muutti luokseni vasta tänävuonna. Olen lihonut, ottanut pidennykset ja ottanut ne pois. En ole lukenut ainuttakaan kirjaa saatika panostanut kitaransoittoon, mutta nyt ei keskitytä minun saamattomuuteeni. Olen pettynyt talveen, koska tänävuonna se ei tullutkaan - Se jos joku tässä on ollut saamaton ! Olen pelannut videopelejä ja käynyt ainakin viisi kertaa lenkillä. Olen piirtänyt ja maalannut, ollut blondi ja punatukkainen. Olen toivottavasti myös kasvanut ihmisenä, vaikka pituutta onkin vain lähtenyt, niin ainakin henkisellä tasolla. Tämä vuosi tuntuu ikuisuudelta, kun asiaa miettii. Huomenna aion kuitenkin unohtaa tämän vuoden ja keskittyä juomiseen tulevaisuuteen siihen hetkeen ja niihin ihmisiin.
Onnellista Uutta vuotta ihmiset.
Nähdään taas ensivuonna !
http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/12/rikotaan-kaikkia-kaavoja-ja-huomenna.html
