Mieliala: Pirteä... Ja sekös vasta vituttaa. Päässä pyörii taas niin paljon asioita, ettei nukutuksi saa. Kuvaa tilannetta hyvin se, että kirjoitan tätä tekstiä. Tyhjiä lauseita tyhjästä päästä tarkoituksettomasti. Toisaalta, eipä minulla ole lukijakuntaa, jota tarvitsisi koskettaa. Ei täällä eikä muuallakaan. Miksi siis kirjoitan?
Tajunnan Virta on siitä hauska ja säväyttävä juttu, ettei sen tarvitse olla johdonmukaista tai tarkoitushakuista. Saattaa olla, että tämä teksti päättyy synkistelyyn, saattaa olla, että päätän sen nauruun. En tiedä, eikä minua kiinnostakaan. Kirjoitan tätä puhelimellani, enkä aio suunnitella, editoida enkä oikolukea tätä kirjoitusvirheiden tai huonojen ajatusten pelossa. Come what may, syteen tai saveen.
En ole aikoihin kirjoittanut mitään muuta kuin kuivia työhakemuksia. Se on tylsää ja mieltä alentavaa. Kaipaan ravintoladuunin hälinää, keittiöiden hallittua kaaosta ja asiakkaita, jotka kuvittelevat olevansa kultturelleja tilatessaan Cavaa tajuamatta, ettei espanjalainen kuohuviini ole sen kummempaa kuin vaikkapa argentiinalainen.
En voi uskoa, että olen jaksanut näpytellä tätä pientä ruutua näinkin paljon. Vitutuksesta ja unen puutteesta kuohuviiniin näin näppärästi. Tätä pitää tehdä useamminkin.
