RichHeart

Ryhdyin lukemaan vanhoja tekstejä ja katselemaan kaverilistaa, selailemaan gallupeja ja nostalgisoimaan (ei kai tuo ole edes sana) sitä 2008-2014 aikakautta, jolloi täällä aktiivisemmin pyörin tuolla gallup-alueella.

Tajusin, et kuvakkeiluni tyssäsi kuin seinään Jyväskylään muuttamiseni jälkeen. Piiskasielusta tuli mun perhe ja meidän välinen yhteydenpito kuvakkeen kautta ei enää ollut tarpeellista. Perhearkeen tottuminen, uuteen kaupunkiin tutustuminen, uuden elämän aloittaminen oli helpompaa ilman, että otti menneisyyttään mukaan.

Tai siis tokihan mäkin oon vaan ihminen, joten jätin lähinnä ihmiset, harrastukset jne. ja otin mukaan vain taakkani, jotka toki sit fiksuna ihmisenä dumppasin Piiskasielun kannettavaksi. Ei näin. Kirjoitan tätä lähinnä itselleni, ei väliä lukeeko kukaan.

Tuo rakkaani on vahva. Vahvempi kuin kukaan, kenet olen koskaan tavannut. Tässä on nyt mennyt pauttiarallaa 6 vuotta ja siihen on toki mahtunut mäkiä kiivettäväksi ja harvoin meillä nyt ihan helppoa on ollut. Mut mun heikkouteni olis ajanut meidät karille jo varmaan sata kertaa, jos tuo elämäni suur-smurffiina olis samanlainen kuin minä.

En nyt lähde tähän revittelemään yksityiskohtia mut pakko sitä on ollut oppia hyväksymään se, et olen rikkinäinen ihminen. Kaikki mut tuntevat sen varmaan tietää mut peilin edessä en osaa tunnustaa ja tunnistaa vikojani.

Empatia ei ole vahvin lajini, eikä myöskään itsetutkiskelu. Noh, turha sitä on kierrellä. Sain masennusdiagnoosin tuossa vajaa kaksi viikkoa sitten ja siksi tässä muistelenkin ääneen, vähän selventääkseni päätäni. Kirjoittaminen ei sikäli ole koskaan ollut mulle kovin hyvä tapa jäsennellä asioita mut ehkä tälläi, mihin joku voi tulla vittuilemaan, jos ei muuta keksi on mulle ominaisempi tapa repiä itseäni auki.

31 vuotta. Varmaan olisin saanut saman tuomion lääkäriltä jo yli 10 vuotta sitten, ehkä 13-15 -vuotiaana jo. Sen verran holtitonta ja itselleni vahingollista elämää kuitenkin elin. 31 vuotta meni ongelman myöntämiseen vaik se on yrittänyt tuhota mut monta, monta kertaa.

En mä tiedä, kiitos ja anteeksi... Luulisin
-Riku

Toveri DaMen piti tulla moikkaamaan mua tänään duuniin. Sanoi vielä, että Fuck sali, mälähden kaljalle.

nähtävästi idea oli niin ikävystyttävä, että nukahti


...naiset

:D:D

Vuoden alussa lopetin tupakoinnin. Retkahdin aika nopeasti ja päätin, etten piiskaa itseäni siitä. Jos nyt baarireissulla tulee yksi tai kaksi poltettua, so what? Parempi kai se kuin se puoli maksiaskillista päivässä, mikä kului aikaisemmin.

Noh nyt on sitten huhtikuun 13. päivä ja ole viimeksi retkahtanut 22. maaliskuuta, kun olin kuskina parille neitokaiselle ja perkele, että tekee mieli röökiä, spaddua, syöpäkäärylettä, mitä näitä nyt on. Yleensä pyrin edes kirjoittamaan kiroamatta kamalasti mutta saatana sentään. Näen unia tupakasta. Eikä minulla kädet tärise tai ole mitään "vieroitusoireita," niksoja jne. En tunne fyysistä tarvetta savutella. Itseasiassa alan uskoa riippuvuuksien olevan lähinnä myyttejä. Niin helposti päässyt irti muistakin jutuista aikaisemmin. But I digress, on vain ikävä sitä ympäristöä ja tunnelmaa. Mielessä pyörivät savuiset pubit, kenttätykistöpatterien tupakkapaikka inttiajoilta, tunnelmat ja jutut, joita ei kuule muualta. Varsinkin intissä se oli iso juttu. Monet, jotka eivät polttaneet lähtivät mukaan seuraksi vain, koska tupakkapaikalla ollessaan ei jäänyt paitsi jutuista. Tarkempaa ja ja parempaa informaatiota sieltä sai kuin vääpeliltä kysymällä.

Tupakoinnilla on mun elämään ollut kovin sosiaalistava vaikutus niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Suomalaiseen puolikuolleeseen small talk -kulttuuriin se sopii niin hyvin. "Onko sulla tulta?" on ehkä paras jäänmurtaja ikinä, jolla aloittaa keskustelu. kukaan ei katso tulen pyytäjää pahalla ja ajattele "toi haluaa vain pillua" tai "mikähän taka-ajatus tolla on?" Tulen pyytäjähän sanoo suoraan, mitä haluaa. Tulen pyytäjä on siis hahmona suora ja paljon luotettavampikin kuin "saanko mä tarjota sulle drinkin -tyyppi"

Eksyn jälleen aiheesta mutta jokainen, joka minut tuntee tietää, ettei johdonmukaisuus ole se minun aivotoimintani vahvin puoli. Tajunnanvirta for the win. Sitäpaitsi minunhan oli tarkoitus kirjoittaa siitä, että mieleni tekevi tupakkeita. Unohdin jo koko fiiliksen.

Kynä on miekkaa mahtavampi ...ja savukkeita

Taistelu on vihdoin päättynyt. Voitin taistelusta lähinnä tyhjän arvan. Sain työkkäristä lausunnon: "Työmarkkinatuen myöntämiselle ei ole työvoimapolittista estettä."

Tässä on vain se hauska juttu, että juuri puolitoista viikkoa sitten sain töitä. Kiitos Kela, työkkäri, sossu ja kaikki muut paskalaitokset. Teistä oli viimeisen kahdeksan kuukauden aikana miltei hyötyä.

No hauskaahan tässä on tietty se, että saivat selvitettyä, että olen oikeutettu saamaan työmarkkinatukea niin työhakunihan kesrkesi vanhentua monta kertaa matkan varrella. Eli tuet, jotka olisin voinut saada jo syyskuulta asti saatan saada takautuvana jopa viimekuusta lähtien. Arvatkaa kiinnostaisiko hieman lähteä painimaan vielä niistä takautumista, jotka jäävät saamatta :D Jos kyse olisi jostain vähänkään tärkeämmästä kuin rahasta niin saattaisin jopa intaantua moisesta.

Mutta ainakin tämän kesän ajan Lahdesta saattaa löytyä tarjoilijananne allekirjoittanut.

Terveisin,
RichHeart

(allekirjoitus vain, koska käytin sanaa allekirjoittanut tekstissä :P )

Harvoin tulee Facebookin kautta politikoitua mutta tämä naurettava Suvivirsiläppä...

Kokoomuksen kansanedustaja ja entinen Orimattilan poliisipäällikkö Kallejokinen on saman kylä pojalle tuttu mies. Mutta, kun Internet:

Kalle Jokinen:
"Suvivirrestä ei säästetä!"

Riku Vartiainen:
"Koko jutun ideahan on kai uskonnon- ja valinnan vapaus, joka on kaiken valmiina pureskeltuna tarjoavalle Suomen sosialistivaltiolle vieras käsite. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, missä, ketkä ja milloin suvivirttä laulavat vaan sillä, pakotetaanko oppilaat niin kuin esimerkiksi aikanaan (oletettavasti vieläkin lasketaan kirkosta kieltäytyminen lintsaamiseksi) Orimattilan yläasteella jälki-istunnon ja rangaistusten uhalla tunnustuksellisiin tilaisuuksiin kuten joulukirkkoon tai laulamaan tunnustuksellisia lauluja juhlassa, jossa ei ole tarkoitus kiittää mielestäni jumalolentoja tulevasta kesästä vaan juhlistaa sitä, että lukuvuosi on saatu enemmän tai vähemmän ansiokkasti päätökseen. Sekö ratkaisee nuoren ihmisen vakaumuksen ja tarpeen osallistua, että onko hänen vanhempansa päättäneet kastaa vai jättää kastamatta lapsensa?

Onko tavan vuoksi valtauskonnon edustamaan yhteisöön kuuluminen ja sen traditioiden noudattaminen niin tärkeää, ettei ole väliä sillä, kuka uskoo ja mihinkin? Entisenä seurakuntanuorena olen aika läheltä seurannut sitä toimintaa. Oli eräiden mielestä esimerkiksi rippikoululeireilläkin "tekopyhää" kehoittaa nuoria ajattelemaan omilla aivoillaan, sillä ruokakin kannattaa ensin pureskella hyvin, ennen kuin sen nielee."


Saan varmaan koko Orimattilan virkamieskoneiston, kokoomuspuolueen ja kaikki suomen seurakunnat niskaani....

EDIT: Näköjään sain ainakin erään Ortodoxipapin vihat niskaani. Hyvin meni :D

Taas on väsähtäneen, virttyneen ja venyneen ajatustulvan vuoro. Ensinnäkin. Kenen ideaon ollut tehdä James Bluntin You're Beautifuliin sovitus niin, että säestäisin lauleskeluani niin, että capo 8. nauhalla? Ei jää kuin neljän fretin verran tila soitella sillai kivasti ja rennosti ilman, että kitaran runko tulee eteen. Noh, en mä siitä biisistäkään kyllä välitä, vaihtelu virkistää... Tai jotain. Myös Madrugada on ollut tänään kova sana, Awolnationin Sail on kovin tylsä akustisena ja Radioheadin Karma Police iskee väsyneeseen mielentilaan aivan liian hyvin. Eli toisinsanoen, taas vituttaa, kun mikään ei suju.

Ja kenen idea on ollut tehdä ilmainen ohjelma, jolla muunnat esim. videon .mp3-muotoon, ettei tarvi jonkun videoeditorin kautta käytä irroittamassa ääniraitaa irti videosta niin, että kun se on valmis niin ensimmäiset kaksi minuuttia on pelkkää mykkää tyhjyyttä. "Osta ohjelman koko versio niin saat koko oman videosi ääniraidan, vitun homonaama *******!" (sensurointitähdet vain koska en jaksa miettiä sopivia solvauksia niin siihen voi jokainen kuvitella omat ärräpäänsä)

Mietin vain, että miten mä tein nämä jutut viimeksi, kun tein tämän

http://www.youtube.com/watch?v=l0udDvmnhQw
(Lumialaatu FTW)

Näin jälleen valvotun, unettoman yön jälkeen herää muitakin kysymyksiä:

"Onko tämä nyt amu vai iltakahvi?"
"Miten erottaa juutalaisen appelsiinin vaikka luterilaisesta?"
ja
"Onko korrektia sanoa sokealle: "Nähdään?"

Suunnittelen myös maisemanvaihdosta. Tosin sekin sunnitelma on jo kerennyt kuolla ainakin kolmesti tänään, kun en tiedä, mihin menisin ja miksi. Noh, Tänään voisin taas olla hyödyksi maailmalle ja pysyä poissa sen tieltä....

Mieliala: Pirteä... Ja sekös vasta vituttaa. Päässä pyörii taas niin paljon asioita, ettei nukutuksi saa. Kuvaa tilannetta hyvin se, että kirjoitan tätä tekstiä. Tyhjiä lauseita tyhjästä päästä tarkoituksettomasti. Toisaalta, eipä minulla ole lukijakuntaa, jota tarvitsisi koskettaa. Ei täällä eikä muuallakaan. Miksi siis kirjoitan?

Tajunnan Virta on siitä hauska ja säväyttävä juttu, ettei sen tarvitse olla johdonmukaista tai tarkoitushakuista. Saattaa olla, että tämä teksti päättyy synkistelyyn, saattaa olla, että päätän sen nauruun. En tiedä, eikä minua kiinnostakaan. Kirjoitan tätä puhelimellani, enkä aio suunnitella, editoida enkä oikolukea tätä kirjoitusvirheiden tai huonojen ajatusten pelossa. Come what may, syteen tai saveen.

En ole aikoihin kirjoittanut mitään muuta kuin kuivia työhakemuksia. Se on tylsää ja mieltä alentavaa. Kaipaan ravintoladuunin hälinää, keittiöiden hallittua kaaosta ja asiakkaita, jotka kuvittelevat olevansa kultturelleja tilatessaan Cavaa tajuamatta, ettei espanjalainen kuohuviini ole sen kummempaa kuin vaikkapa argentiinalainen.

En voi uskoa, että olen jaksanut näpytellä tätä pientä ruutua näinkin paljon. Vitutuksesta ja unen puutteesta kuohuviiniin näin näppärästi. Tätä pitää tehdä useamminkin.

1. If you intend to have a long hair don't set your head on fire when smoking the first cigarette of the day.

2. If you somehow don't manage to avoid said chain of events and decide that the only solution is to cut your hair please let a professional cut it.

3. If you do decide to become your own 'friseur' just go bald. It would have been easier that way.

Copyright Explained (if you have the patience to read it)!

© The Department of Redundancy Department Copyright Department Copyright, 1999



When you write copy you have the right to copyright the copy you write. You can write good and copyright but copyright doesn't mean copy good - it might not be right good copy, right?

Now, writers of religious services write rite, and thus have the right to copyright the rite they write.

Conservatives write right copy, and have the right to copyright the right copy they write. A right wing cleric might write right rite, and have the right to copyright the right rite he has the right to write. His editor has the job of making the right rite copy right before the copyright would be right. Then it might be copy good copyright.

Should Thom Wright decide to write, then Wright might write right rite, which Wright has a right to copyright. Copying that rite would copy Wright's right rite, and thus violate copyright, so Wright would have the legal right to right the wrong. Right?

Legals write writs which is a right or not write writs right but all writs, copied or not, are writs that are copyright. Judges make writers write writs right.

Advertisers write copy which is copyright the copy writer's company, not the right of the writer to copyright. But the copy written is copyrighted as written, right?

Wrongfully copying a right writ, a right rite or copy is not right.


________________________________________________________

Copyright 1991 Shelley Herman S.P.E.B.S.Q.S.A., Whittier Chapter.
Adapted and Appended by Scott Simmerman. If you wish to copy or write
this as copy, please be certain to copy right the copyright -- contributed to
Swenny's E-Mail Funnies by Carter Olson, St. Paul, MN

When things in your life seem almost too much to handle, when 24 hours in a day are not enough, remember the mayonnaise jar and the 2 Beers.

A professor stood before his philosophy class and had some items in front of him. When the class began, he wordlessly picked up a very large and empty mayonnaise jar and proceeded to fill it with golf balls. He then asked the students if the jar was full. They agreed that it was.

The professor then picked up a box of pebbles and poured them into the jar. He shook the jar lightly. The pebbles rolled into the open areas between the golf balls. He then asked the students again if the jar was full. They agreed it was.

The professor next picked up a box of sand and poured it into the jar. Of course, the sand filled up everything else. He asked once more if the jar was full.. The students responded with a unanimous 'yes.'

The professor then produced two Beers from under the table and poured the entire contents into the jar effectively filling the empty space between the sand.The students laughed..

'Now,' said the professor as the laughter subsided, 'I want you to recognize that this jar represents your life. The golf balls are the important things---your family, your children, your health, your friends and your favorite passions---and if everything else was lost and only they remained, your life would still be full. The pebbles are the other things that matter like your job, your house and your car.. The sand is everything else---the small stuff.

'If you put the sand into the jar first,' he continued, 'there is no room for the pebbles or the golf balls. The same goes for life.

If you spend all your time and energy on the small stuff you will never have room for the things that are important to you.

Pay attention to the things that are critical to your happiness.

Spend time with your children. Spend time with your parents. Visit with grandparents. Take your spouse out to dinner. Play another 18. There will always be time to clean the house and mow the lawn.

Take care of the golf balls first---the things that really matter. Set your priorities. The rest is just sand.

One of the students raised her hand and inquired what the Beer represented. The professor smiled and said, 'I'm glad you asked.' The Beer just shows you that no matter how full your life may seem, there's always room for a couple of Beers with a friend.