Demonilesboankka

Vanhenemistani juhlistettiin jo lauantaina, joten tämä päivä on turha. Heräsin yksin, join syntymäpäiväkahvit yksin, join lasin viiniä - yksin. Se siitä melankoliasta, puhutaanpa vähän lauantaista. Pienellä porukalla kilistelimme kotonani, saunoimme, harjoitimme saatananpalvontaa ja kävimme kaupungissa. Oli oikein hauskaa lukuunottamatta jotain saatanan lippatukkaa joka väänsi ranteeni baarissa mustelmille jostain helvetin kumman syystä ja jonka kivekset toivottavasti ovat tällä hetkellä yhtä mustelmilla. Niinkuin kamu sanoi, meikäläisen baarimenestys on mahtava kun ämmät ryöstää ja jätkät yrittää raiskata. Mietiskelin sitä mitä sanoin viimeksi; En tunne kasvaneeni viimeisen vuoden aikana ihmisenä tippaakaan ja nyt kun uudestaan tuumaan asiaa... Joo-o, en ole. "Piti lähteä hakemaan kaupasta muutama pieni ystävä", sanoin äidille puhelimessa. Äiti naurahti ja heitti huulta Lumikista ja seitsemästä pienestä kääpiöstä. Jotta tämä päivä ei olisi kokonaan yksi suuri vitsi, niin illalla kaljalle... Hyvää syntymäpäivää minä!


"Haljenneiden huulien takana vartioitiin
kaikkea sitä minkä saattoi kirjoittaa
kylpyhuoneen peiliin

kun ketään ei ollut paikalla."





http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/03/naina-savuisina-aamuina-kun-vanhenen.html