Kissanminttu

Silmät meinaa painua kii väkisin muttei mieli jaksa kuitenkaan levätä. Viikon reissailun jälkeen ja mukkulakivillä kävelleenä ja pyörätuolia työntäneenä täytyy sanoa ettei vois enempää olla pihalla siitä univajeen määrästä. Kaikki tyhmä naurattaa ja kaikki tuntuu olevan jotenkin kuin olis toisessa maailmassa. Vihdoinkin yksin ja vapaana kaikesta, vapaana työstä. Toisaalta niin onnellinen niistä mielikuvista eilisen kesäilmasta ja niistä ihanista rakennuksista ja tunnelmasta josta entistäkin pahempi matkakuume sai taas kerran alkunsa. Ihan kuin olis käynyt aikamatkalla menneisyydessä. Ihmisten kävellessä pitkin katuja ja hymyillessä, tarjoutuen auttamaan ja valmiina keskusteluihin joihin uppoutua. Luojan kiitos ei satanut vettä kun kävelin kenkiini sillä reissulla kaksi sormen mentävää aukkoa kengän pohjaan. Minnekkähän sitä kannattaisi seuraavaksi lähteä kuluttamaan uudet pohjat ja miksi?