Demonilesboankka

Viikonloppuna nollaaminen taisi mennä jo liiallisuuksiin, sillä eilen minulla oli joko edelleen krapula tai auringonpistos. Koin ehkä elämäni euforisimman hetken eilen noin puolenpäivän aikaan kun kirjauduin sosiaalitoimen sähköiseen asiointiin. En saanut happea, en oikein pystynyt puhumaankaan saatika seisomaan, koko kroppa tuntui olevan shokissa kun kaikki se stressi tippui kerralla pois. En tiennyt että maanantai voi olla hyvä päivä... Minun ei tarvitse koko kesänä tapella heidän kanssaan enää. Hetken soittelun ja varmistelun jälkeen lähdin viimein onnellisena vaappumaan kohti isännöintitoimistoa hymyillen aivan varmasti kaikille vastaantulijoille ja ennenkuin löin saamani avaimet uuden asuntoni lukkoon, en uskonut todeksi että ne todella olivat oikeat avaimet. En muistanut millainen asunto oli, mutta sanotaan että se on uusi ja hieno, mutta eteisessä ja tuulikaapissa on aivan liikaa hukkatilaa, jonka olisi voinut käyttää esimerkiksi säilytykseen tai tupakeittiöön, koska sinne hädintuskin mahtuu edes kaksimetristä sohvaa, baaripöytäni ja jonkinlainen tv-taso. Keskiviikkoisen muuton pitäisi siis olla helppo, koska minulla tosiaan ei ole sellaista omaisuutta joka uuteen asuntoon mahtuisi.

Palataanpa siihen viikonloppuun. Perjantaina olin ystävättäreni tupareissa ja loppuillasta erittäinkin humalassa, joten muistikuvat on heikot. Lauantaiaamuna löysin itseni Hämeenkyröstä. Kavereiden piti heittää meikäläinen kämpille ennen erämessuille lähtemistä, mutta Lielahdenkadun risteyksessä joku huudahti että "Mitä, etkö sä tulekkaan mukaan?" Ei tarvinnut edes miettiä - road trip krapulassa ikivanhan transiitin takana Riihimäelle oli ehkä juuri se mitä tarvitsin, joten korkkasin korjaavan. "Jesu erämessuilla, tää on kyl pakko nähä..." Messut menivät kyllä totaalisesti ohi humalatilasta johtuen, jonka olimme kaikki varmasti ehtineet jo saavuttaa messualueelle päästyämme. Takaisinpäin tullessamme poikkesimme Hämeenlinnan Villisiassa yksillä ja takaan etteivät muut terassilla olleet jääneet kylmäksi kun kuuntelivat juttujamme, sillä minä en ainakaan muista milloin olisin nauranut niin paljon. Tamperetta lähestyessämme saimme vielä kuningasidean lähteä erääseen rantaan saunomaan ja uimaan. En ollut varma selviänkö sunnuntaista saatika su-ma -välisestä yöstä, sillä liskot olivat läsnä... Big time.




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/06/liskojen-lasnaolo-ja-mahtava-maanantai.html