Näin loppukuusta olen tullut siihen tulokseen, että musta kahvi on oikeestaan ihan hyvää... Aivan kuin palaisi vuoteen 2008, jolloin join kahvini mustana - toisinaan pöydän ääressä, toisinaan parvekkeella, toisinaan katolla... Ei, en ehkä sittenkään halua palata sinne.
Tänä keväänä, kun erot ovat olleet pinnalla, olen tullut miettineeksi niitä. Omiani ja muiden. Eron syy ja ihmisten kyky ymmärtää vaikuttaa paljon väleihin jatkossa. Olen nähnyt tänä keväänä kuinka omaisuutta ja mieliä tuhotaan, kuinka elämiä sabotoidaan ja piinataan. Uhkailua, mustasukkaisuutta, pelkoa... Mitään tästä en ole viimeisimpänä joutunut henkilökohtaisesti kokemaan ja olen onnellinen, että tässä maailmassa on niitä fiksuja ja ymmärtäviä ihmisiä ja etenkin haluan kiittää siitä. Välit voivat kuitenkin tiukentua ajan saatossa... Uudet kuviot ja vanhat draamat sekoittavat pakkaa. Menneiden ei pitäisi antaa vaikuttaa ihmissuhteisiin, sillä niin perseestä kun se onkin, me ollaan kaikki loppujen lopuksi yksin täälä. Se turvaverkko - ystävät, perhe, läheiset, se on se joka meikäläisen pitää kasassa yksinäisinä iltoina ja sateisina päivinä. En koskaan halua polttaa siltoja takanani, vaikka muistelu joskus sattuukin.
Musta kahvi saa minut melankoliseksi
Tarvitsen maitoa.
http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/06/katkeransuloista-kahvia.html
