Sumussa kuljin ja löysin itseni sieltä,
tilasta jossa todellisuudel ei ole tippaakaan mieltä
Kauneus on katsojas mut mitä jos silmiä ei oo,
katon lasipallost itseni surullista kohtaloo
Löysin käden ja tartuin siihen kiinni,
ääni päässäni sano et nyt vittu riitti
Kävelen pitkin rantaviivaa mut seurana oma suruni vain,
koitin itseni antaa mut mitä siitä sain