juhisdaa

Ota nää kengät ne on ihan lian raskaat,
katot elämää sormein läpi joka tilaisuuden haaskaat
Merenpohjassa on vaikea hengittää,
tunteiden myllerrykses on vaikea ajatuksiaan selvittää
Rikkinäinen mieli ei oo koskaan toiminut,
kaunis lapsi on kuolleita kukkia poiminut
Puhalla mut täyteen ja aloita alusta,
elämäni onneton täyttyy elämän halusta

Otin palan kiellettyä hedelmää,
kuuntelin kuulokkeista kaunista sävelmää
Metsästä löysin puhdistetun henkeni,
hetki ennen myrskyy sää yläpuolellamme selkeni
Kaikki sanottavan arvonen on sanottu aikoja sitten,
polvet mullassa tuskasta luontoäidin kanssa itken
Miksi ihminen on ihmiselle susi,
miksi lapsen raiskaaja vain vuoden teoistansa lusi
Ei vittu laita kuula mun kalloon ja päästä mut vihdoinkin lepäämään,
kuolevien kanssa seuraavaan elämään heräämään

Viimeinen sana sinetti mun huulilla,
lapsena leikittiin marmorikuulilla
Oli sadepäivii mut sade puhdisti kokonaan,
pieni lapsi yksiössä istuu kun kotonaan
Avaan ovean useampaan suuntaan,
kuulen miten ääni sisälläni apuani huutaa
Egoni eilen minut vääräksi väritti,
savuava kynttilä maisemani hävitti
Ei vittu tänään mä oon vahva,
tammisessa ovessa kullattu kahva
Kyynel kyyneleestä vaihdetaan se kultaan,
eilinen haudattu tomuiseen multaan

Ei jumalauta kun jumala ei auta,
viimesenä etappina yksinäisen hauta
Maasta olet tullut ja maaksi sun on tultava,
myydään kullattua roskaa priimakuntosena kultana
Kädet täristen saan viimein viskipullon auki,
nosta pullo kuolleiden muistolle ja elämästä nauti
Jos se päivä on tänään kun pääsen viimeinkin lähtemään,
joudun viimeinkin tunteeni sanoihini kätkemään

Mieli valosta vihdoinkin vapaana,
itseni unessa kauniisti tapaava
Pimeys pitää otteessaan ja syleilee vihdoin,
itseni pohjasta uudelleen kiskoin
En kuulu kehooni tulen tähtien takaa,
petaan sänkyni mutten siinä vieläkään makaa
Matkaan astraalikehossa juperii pitkin,
tunsin kasvoni kaukaa ja syntini itkin
Mut ei se mitään viimeistään kuolema vie mut kotiin,
mutta ennen sitä joudun uusiin sotiin

Järjenjuoksulla ei juosta maaliin,
noi minihameet tekee naisesta saaliin
Ihannoidaan jotain mikä ei oo omaa,
päihteillä otetaan rutiineista lomaa
Raiskasit itses ja pelikortit loppuu,
äärettömään ajatteluun tyhminkin tottuu

Saatan luvalla humalasta turva,
kiinnittyminen toiseen on pakollinen armomurha
En tiedä enää missä mä kävelen,
tunnistan melankolisen sointuavan sävelen
Tässä mä olin ja tähän mä jään,
tyhmempi kääntää viisaan pään
Ei saatana ota nää painot mun selkääni sattuu,
liian monta kusipäätä maailmaan mahtuu

Poltan itseäni keuhkojeni läpi,
taas mua sattui niin tässä kävi
Mut en mä maindaa ei mua saa kaatumaan,
ei suru sydämessä joudu helvettiin maatumaan
Joku sano joskus sä elät vain kerran,
pidä siitä kiinni edes hetken verran
Niittejä nahkaa ja maalattuja naamoja,
paksua arpikudosta ja tulehtuneit haavoja
Valkosta nokkaan ja meno kohti kattoo,
loppuyöstä halataan puhkikulunutta mattoo

Vihdoinkin minä rikkinäinen löysin kotini,
mut miten minä likainen sinne sopisin
Niistä hetkistä pienistä jolloin pystyn olla,
taistelen loppuun sovinolla
Vihdoin ymmärrän suunnan tälle,
kaikille maailmas särkyneille
Istun paikallani ja hiljaa mietin,
miten nää menneet vuodet vietin
Lasken katseeni ja pyydän anteeks,
eikö olla molemmat kohdattu surua tarpeeks

Helvettiin tullut ja helvetistä syntynyt,
ennen en olis näihin tunteisiin ryhtynyt
Kehoni palaa en tunne kipua enää,
pieni lapsi sisälläni epätoivosta herää
Silmästä silmään saatanan kohtaan,
pimeässä kylmä sydämeni lämmöstä hohkaa
Ruumiini sidottu mun rikkinäiseen utopiaan,
Saatana syntynyt mun pikimustaan mielentilaan
Kaipaan sinne missä onnellista loppua ei oo,
sinne missä kuolemalla tehdään jumalasta sovintoo
1 ShareLike