juhisdaa

Vihdoinkin minä rikkinäinen löysin kotini,
mut miten minä likainen sinne sopisin
Niistä hetkistä pienistä jolloin pystyn olla,
taistelen loppuun sovinolla
Vihdoin ymmärrän suunnan tälle,
kaikille maailmas särkyneille
Istun paikallani ja hiljaa mietin,
miten nää menneet vuodet vietin
Lasken katseeni ja pyydän anteeks,
eikö olla molemmat kohdattu surua tarpeeks