Saatan luvalla humalasta turva,
kiinnittyminen toiseen on pakollinen armomurha
En tiedä enää missä mä kävelen,
tunnistan melankolisen sointuavan sävelen
Tässä mä olin ja tähän mä jään,
tyhmempi kääntää viisaan pään
Ei saatana ota nää painot mun selkääni sattuu,
liian monta kusipäätä maailmaan mahtuu