juhisdaa

Mieli valosta vihdoinkin vapaana,
itseni unessa kauniisti tapaava
Pimeys pitää otteessaan ja syleilee vihdoin,
itseni pohjasta uudelleen kiskoin
En kuulu kehooni tulen tähtien takaa,
petaan sänkyni mutten siinä vieläkään makaa
Matkaan astraalikehossa juperii pitkin,
tunsin kasvoni kaukaa ja syntini itkin
Mut ei se mitään viimeistään kuolema vie mut kotiin,
mutta ennen sitä joudun uusiin sotiin