juhisdaa

Poltan itseäni keuhkojeni läpi,
taas mua sattui niin tässä kävi
Mut en mä maindaa ei mua saa kaatumaan,
ei suru sydämessä joudu helvettiin maatumaan
Joku sano joskus sä elät vain kerran,
pidä siitä kiinni edes hetken verran
Niittejä nahkaa ja maalattuja naamoja,
paksua arpikudosta ja tulehtuneit haavoja
Valkosta nokkaan ja meno kohti kattoo,
loppuyöstä halataan puhkikulunutta mattoo