juhisdaa

Sureva äiti hautaa oman lapsensa,
pommien katvees laskee surullisen katseensa
Mikä on mennyt tässä maailmas pieleen,
terveet nuoret lääkkeitä nielee
Kantaaottava ajattelee väärin,
maailmaa muuttaes hihani käärin
Sirpaleina mieleni poltettu kieleni,
päähän istutettu kadotuksen siemenii
Polvet arvil kun kaatunut liikaa,
elämä vois antaa skidisti siimaa
En jaksa enää surullisii lauluja,
nään ympärillä unohdettui tauluja
Siipirikkona koitan lentää,
yksinhuoltaja saa väsymyksest kenkää