http://www.theexposeproject.com/cid-tolkien/#!copy-of-image-gallery/ckik
Nuoria, vanhoja, lihavia, laihoja, normaalipainoisia, vastasynnyttäneitä, vaaleita, tummia, rumia ja kauniita. Kaikenlaisia naisia, kaikki arvokkaita yksilöitä.
Tämänkaltaset projektit yleensä hautautuu sen alle, kun toiset huutaa "big is beautiful" ja toiset huutelee oletuksiaan ihmisistä niiden ulkonäön perusteella.
Haluan perustaa liikkeen, joka korostaa perustervettä ruokavaliota, jokaiselle sopivaa painoa ja säännöllistä, nautinnollista liikuntaa. Normaalius kunniaan, ääripäät ei ole hyvästä!
Ei tietenkään oo hyvä juttu olla lihava. On eri asioita olla normaalipainon yläpuolella, ylipainoinen tai liikalihava. Näiden ero voi pahimmillaan olla 150 kiloa. Kun kaikkia, joiden BMI on yli 25 huudellaan lihavaksi, lihavuuden käsite hämärtyy. BMI 27 ei vielä aiheuta aktiiviselle mutta liikaa syövälle merkittäviä terveyshaittoja, toisin kuin BMI 47. Kun "kaikki" on läskejä, onko helpompi antaa periksi, jos syömisen hallitseminen tuntuu vaikealta? Se voi olla yksi syy valtavan lihavien määrän kasvuun - miksi edes yrittää, kun laihaksi musta ei ole. Se on surullista.
Ihan yhtä surullista on laihuus hyvinvoinnin kustannuksella. On paljon hoikkia ihmisiä, jotka syövät normaalisti ja joiden suhde ruokaan, liikuntaan ja kehoonsa on täysin normaali. Suurin osa anoreksioista ei johdu siitä, että ihminen luulee olevansa lihava. Anorektikko, ja myös ortorektikko, pyrkii saamaan elämänhallinnan kuntoon rajoittamalla ja kontrolloimalla sairaalloisesti kroppaansa. Tunne hallinnasta ja kuvitelma asioiden helpottumisesta kun itsekuri ei lipsu ovat kuitenkin valheellisia ja virheen tekeminen saattaa syöstä koko maailman raiteiltaan. Meistä jokainen syö joskus mahansa liian täyteen tai ottaa karkin kun tarjotaan, jokainen jättää joskus liikuntakerran väliin. Sen ei pitäisi aiheuttaa ahdistusta.
Tämä ei kuitenkaan itsessään ole se, mitä haluan sanoa. Olen pitkään miettinyt, miksi terveysongelmia aiheuttava ylipaino kuvastaa yhteiskunnan mielestä laiskuutta, luonteen heikkoutta ja inhottavuutta, mutta terveysongelmia aiheuttava tupakointi tai alkoholin käyttö ei? Miksi on enemmän okei mennä baariin, juoda muistinsa, sekoilla, polttaa aski tupakkaa, harrastaa irtosuhteita ja saada sukupuolitauti kuin istua kotona ja vetää pussi sipsiä? Ei jälkimmäinenkään _hyväksi_ ole kenellekään, enkä missään nimessä usko "kannan kiloni kunnialla" -höpötystä.
Tärkeää olisi kuitenkin ymmärtää, että kiltti, ystävällinen, taitava ja muut huomioiva ihminen on sitä niin 60- kuin 90-kiloisenakin. Toki 90-kiloisena hänen tulisi erittäin todennäköisesti laihduttaa, ellei hän satu olemaan 200cm pitkä, mutta se ei vaikuta hänen muihin ominaisuuksiinsa. Itsekäs, ilkeilevä ja laiska ihminen on sitä niin 60- kuin 90-kiloisenakin. Paino ei kuvasta ihmisen arvoa eikä luonteenpiirteitä. Paino ei kuvasta ihmisen taitoja eikä kyvykkyyttä. Paino kuvastaa henkilön kykyä syödä sopivasti kulutukseensa nähden. Yli- ja alipaino ovat merkkejä siitä ettei tämä kyky ole hallussa, mutteivät esimerkiksi merkkejä henkilön kyvystä tehdä spagaati tai saada ympärillään olevat ihmiset tuntemaan itsensä arvokkaiksi.
Äidinäidinäitini sanoi aina "se on se ihmisen sortti". Toiset painaa vähän enemmän, toiset vähän vähemmän. Toisilla on enemmän lihasta tai suuremmat rinnat kuin toisilla. Ennenvanhaan ruipelot hoiti näppäryyshommat ja riuskat teki raskaita töitä, me sovellutaan eri asioihin.
Hyviä ja arvokkaita heistä jokainen silti, ei meidän jokaisen tarvitse olla täysin samasta muotista.
(Huom: viimeinen kappale ei viittaa sairaalloiseen yli- tai alipainoon, kukaan ei ole 35kg tai 135kg "luonnostaan". Puhun nyt ihmisen painon vaihteluista esimerkiksi välillä 60-70kg, jossa paino ei aiheuta elämänlaadullisia muutoksia)
