Tuuriviili

Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;

Ei tuomitse se, joka ymmärtää.

Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!

www.youtube.com/watch?v=qhdUUwL_fZ0

Miksi sä oot aina myöhässä? Taasko sä olit nukkumassa? Etkö oo vieläkään heränny? Mikset oo siivonnu? Miten voi olla niin vaikeaa saada ihan normaaleja asioita tehtyä? Miten VOI kestää kolme tuntia, että pystyy aamulla poistuun ulko-ovesta? Mikset sä vaan liiku enemmän jos kerran haluaisit olla laihempi? Mikset koskaan meikkaa? Miten sua voi nukuttaa, jos kerran oot ottanu lääkkees? JOS kerran MUKA oot jotenkin sairas, ni miten sit voit valvoo yöllä? Mikset vaan pidä tiukemmin kiinni päivärytmistäs? Miks sun opiskelut ei etene? Mikset saanu tätäkään kurssia suoritettua ?Miten sulla voi muka olla mikään, kun oot tänäänkin tehny tätä ja tätä?

Laiska, tyhmä, keskittymiskyvytön, sählä, epäonnistuja, myöhästelijä, mokaaja, epäselvä puhuja, änkyttäjä, unohtelija.

Ei. Ainoastaan sairas. On niin tuskallisen helppoa olettaa asioita, mutta sä et ehkä tiedä totuutta. On niin helvetin helppo lipsauttaa joku ikävä kommentti ja todeta myöhemmin et en mä tarkottanu tai en mä ajatellu. Kun en mä tienny.
Kaikkea ei voi nähdä päällepäin. Asiat ei aina oo niin yksinkertaisia kuin miltä ne näyttää. Yritän parhaani ja teen enemmän kuin oikeasti jaksaisin. Ihan joka ikinen päivä. Älä siis tuomitse, älä mua äläkä muitakaan.

Sä et voi tietää minkä kanssa ne yrittää elämästään selvitä.

www.youtube.com/watch?v=tBK0mba8Rpo



// Lisäys, koska muutamakin ihminen on sitä yksityisesti kysynyt: Opiskelen, teen töitä sen minkä pystyn ja asun omillani. En siis vaan "makaa kotona säälimässä itseäni" tai muutakaan, mitä ystävälliset kanssaihmiset epäilivät :) Perkele.

Kymmenen aviokäskyä naineille miehille vuodelta 1919 (K. Valovuori)

1. Sinun tulee aina puheessasi osottaa että rakastat vaimoasi.

Sinun pitää aina toistella hänelle, että hän on mitä suloisin pikku vaimo koko maailmassa ja väliin, kun niin sopii, pyhästi vakuuttaa, että kaikki muut naiset ovat häneen verrattuina rivoja kuin paholaisen mummo sekä sinusta kylmiä kuin jäävuoret, joten olisi sekä tuhmasti että ilkeästi tehty, jos sinä näyttäisit pienintäkään uskottomuuden merkkiä. Noudata tarkoin tätä käskyä, niin oletpa säilyttävä vaimosi luottamuksen pitkällisen ja onnellisen avioliiton kestäessä.

2. Sinun ei pidä palvella vieraita jumalattaria.

Jos sinä sattumalta tulet kulkemaan kyökin läpi, sinä et saa taputella kaunista keittäjätärtä leuan alle, etkä myöskään saa osoittaa mielittelevää ja viehättävää käytöstapaa sisäkköä ja ompeluneitiä kohtaan taikka nipistää poskeen imettäjää, jolla sattuu olemaan poskikuopat; vielä vähemmin saat sinä kadulla tarjota nuorille naisille käsivarttasi tai sadeilmassa sateenvarjoasi. Ja ennen kaikkea sinä et saa tehdä itseäsi syypääksi että suutelisit kälyäsi kahden kesken tai syleilisit muuta naista kuin omaa vaimoasi.

3. Sinun pitää olla siivo ja hyväkuntoinen mies.

Sinä et saa millään ehdolla kävellä ympäri huoneissa ja polttaa tupruttaa tupakansavua taikka syljeskellä lattialle ja matoille, vaan jättää tykkänään huonotapaisille nuorille miehille tämä huvitus, joka on täysin käsittämätöntä sille naiselle, joka ei itse polta. Purutupakasta ja nuuskasta ei tavitse tässä antaa mitään selityksiä, edellistä käyttävät meri- ja sotamiehet, jälkimäisellä on kotonsa vaivaiskartanoissa.

4. Sinun ei pidä näkemään sauhua siinä, missä ei ole edes kipinää.

Sinä et saa olla mustasukkainen, vaan tyyneesti odottaa jos olet saanut jotain vihiä uskottomuudesta, kunnes olet saanut täysin selvät todistukset. Silloin saat sanoa: parempi onni seuraavalla kertaa. Sinä et saa kieltää vaimoasi menemästä kävelylle serkkunsa tai rakkaan lapsuudenystävän kanssa, ja jos seuraat heitä, pitää sinun pysymään tarpeellisen matkan päässä ja kaikista vähimmin kuunnella mitä heillä on keskustelemista.

5. Sinun pitää aina olla kohtelias.

Kun sinun pikku herttainen vaimois haluaa kaunista pukukangasta, uuden hatun, saalin j.n.e., ei sinun pidä odottamaan, kunnes hän pyytää sinulta näitä tavaroita. Kun annat ne hänelle, tulee sinun hymyillen kysyä, haluaisiko hän muitakin pikkuesineitä. Sinun täytyy päästää hänet ajelulle ja tehdä matka kylpypaikkoihin. Talvisin kutsut hänet teatteriin, konserttiin, tanssiaisiin taikka julkiseen luentoon.

6. Sinun pitää olla todellinen isä kodissasi.

Sinun ei pidä antaa vaimosi yksin nähdä vaivaa lapsien suhteen, vaan hankkia lapsentyttö ja imettäjä. Jollei varasi sitä salli, pitää sinun itse toimiesi vapaahetkinä siivosti liikuttamaan kehtoa eikä unhoittaa antaa heille tuppua suuhun, muuten sinä et voi saada todellisen isän nimeä. Ennen kaikkea ei sinun pidä epäillä ettei heillä ole sinun nenääsi, sillä se on asia, jolla saatat kovinkin surettaa pikku herttaista vaimoasi.

7. Sinun pitää olla hellä ja lempeä.

Kun pikku herttainen vaimosi suuttuu jostakin hulluudesta, johon olet itse vikapää, ja kiivaudessaan ja hermostuneessa tilassaan pyörtyy pehmoiselle sohvalle, sinä et saa luulla sitä teeskentelyksi, vaan sinun pitää kiireesti rientää lääkärin luokse. Jos sattuu, että tiellä hänen luokseen asuu joku silkkinauhakauppias, ostat sinä sieltä muodikkaan pukukankaan, kotiintultuasi asetat sen vaimosi povelle. Tämä on vanha koeteltu keino. Uusi hattu on myöskin tehokas keino tällaisia kipuja vastaan.

8. Sinun pitää olla tarkka ja kohtelias.

Pidä aina vaaria ruokahetkistä, jotta vaimosi ei tarvitse pitää ruokaa lämpimänä sinun tähtesi. Sinä et saa seurustella juopposeuroissa, juoda kahviloissa totia ja punssia niin että esiinnyt kodissasi raskaspäisenä. Ei, sinun tulee päinvastoin olla kotona iltasin, huvittaa vaimoasi ja hänen ystävättäriään kahvi- ja teepöydän ääressä. Aamusin pitää sinun toimittaa niin, että kahvi tarjotaan vaimollesi sänkyyn, sillä tuo hento heikko olentoparka voisi helposti näissä toimissa saada vilustuksen.

9. Sinun ei pidä ryhtyä turhaan huoleen.

Sinun ei pidä tallustella ympäri kyökissä ja haistelemaan padoissa ja pannuissa, sillä pata-luntit ja kyökkikarhut kadottavat kaiken arvonsa vaimojen silmissä. Sinun pitää kärsivällisesti odottaa kunnes ruoka valmistuu, eikä silloin istua ja haistella tai käydä siihen sormin, vaan kauniisti syödä ilman mitään muistutuksia. Seuraa tätä neuvoa, jos kotirauha on sinulle rakas.

10. Sinun ei pidä olla mikään nutusteleva tarkastaja.

Sinä et saa kysellä mihin ja miten vaimosi käyttää niitä rahoja, joita hänelle annat; sinun tulee päinvastoin antaa hänen vapaasti hallita kassaa, joka ei ole muuta kuin oikeus ja kohtuus, sillä se mikä on sinun, se on hänenkin ja se mikä on hänen, se ei koske sinua niin vähintäkään - ja tämä pitäisi sinun tarkoin terottaa mieleesi.

Kymmenen aviokäskyä nuorelle vaimolle vuodelta 1919 (K. Valovuori)

1. Sinun miehelläsi pitää olla ensimmäinen sija sinun sydämessäsi.

Sinun ei pidä heittää vietteleviä silmäyksiä mihinkään muuhun mieheen kuin siihen, johon sinä avioliiton kautta kuulut ja sinun tulee pitää vaaria siitä, että kotona ja kaikissa seuroissa aina annat sen vakaumuksen johtaa itseäsi, että sinun miehesi on rakastettavin kaikista luomakunnan herroista.

2. Sinun pitää olla tarkka ja huolehtiva miestäsi kohtaan.

Sinun ei pidä maata ja virua aamusin kello yhdeksään tai kymmeneen saakka, vaan nouse niin aikaisin ylös että ennätät kunnollisesti toimittaa kaiken sen, mitä miehesi tarvitsee, ennenkuin hän jättää sinut toimiinsa mennäkseen.

3. Sinun pitää kohdella miestäsi säädyllisesti ja ystävällisesti.

Sinun ei pidä ankarasti torua miestäsi, jos hän joskus viikon kuluessa tulee myöhään kotiin ja ehkä silloin vähän horjuvin askelin ja sammaltavin kielin, vaan sinun pitää silloin päinvastoin sydämellisesti ja ystävällisesti kysyä, jos hän sallii sinun tarjota lasin vettä tai muuta virvoittavaa juomaa.

4. Sinun ei pidä tehdä miehesi elämää ikäväksi ja katkeraksi.

Sinun ei pidä koskaan riitelemän miehesi kanssa tai vaivaamaan häntä uusien hameiden, kappojen, hattujen, tanssiais- ja teatteripääsylippujen pyytämisellä, vaan säästeliäästi hoitaa talouskassaasi, jotta siitä välistä voisi ulottua viinilasikin taikka muuta tuollaista miehen hyvinvointiin.

5. Sinun pitää olla huolehtiva.

Sinun pitää laittaman niin, ettei hänen ruokansa ole jäähtynyttä, jos hän tulee kotio myöhään, eikä sinun pidä jättämän niitä ruokia tarjoamatta, joista tiedät hänen pitävän, vaikkapa sinun täytyisikin etsiä pohjoisesta etelään ja päinvastoin hankkiaksesi mitä siihen tarvitaan.

6. Ei sinun pidä olla utelias.

Ei sinun pidä kysellä mihin miehesi menee iltasin, vaan aina hiljaisella ystävyydellä sanoa: "tervetuloa takaisin!" sekä olemaan vakuutettu hänen uskollisuudestaan niin vähimmässä kun suurimmassakin.

7. Sinun ei pidä olla tungetteleva.

Sinun ei pidä vaatiman tai aina pyytämään, että miehesi ottaisi sinut mukaansa kävelylle, sillä sinun tulee ymmärtää, että löytyy paljon pieniä toimituksia, joista sinulla ei ole pienintäkään vihiä ja jotka hän yksin voi toimittaa.

8. Sinun pitää olla säästäväinen ja järkevä.

Sinun ei pidä antaa kahvikeittiön kihistä koko päivän ja alinomaa olemaan ystävättäriesi ympäröimänä, jotka auttavat sinua tuhlaamaan kallista aikaa kahvipöydän ääressä. Ja jos joku tahtoo kertoa epäedullisia asioita miehestäsi, niin sinun tulee kääntää kuuro korva sekä pyytää olla vapaa moisista epähienoista ilmoituksista. Jos he tahtovat uudistaa käyntinsä, ei sinun koskaan pidä olla kotona.

9. Ei sinun pidä olla mustasukkainen tahi suvaitsematon.

Jos sattumalta tulisit näkemään, että miehesi katselee armailla silmillä jotain nuorta kaunista naista, niin ei sinun siitä pidä tulla mustasukkaiseksi, vaan pikemminkin iloitsemaan siitä, että miehesi on kohtelias kaunista sukupuolta kohtaan, johon itsekin kuulut.

10. Sinun pitää huolehtia miehesi mukavuudesta.

Sinun pitää aina huolehtia siitä, että täytät miehesi toivomukset, sekä aina tekemään niin, ettei häneltä puutu pieniä mukavuuksiansa. Esim. tulee sinun hänen kotiotullessa, jos hän on tupakoitsija, täyttää hänen piippunsa, auttaa yönuttu hänen ylleen, tuoda esille tuoreimmat sanomalehdet sekä kysyä eikö hän haluaisi pientä lasillista sitä juomaa josta hän eniten pitää.

Aikamme pelottavin aate, jota sanon "tahdon kultiksi":

Sen sisältönä on pari yksinkertaista väitelausetta: Mitä tahansa tapahtuu ja saat mitä tahansa, jos vain tahdot. Se vaatii ehkä työtä, sinnikkyyttä ja aikaa, mutta kaiken takana on tahto. Kultaharkot, täydet stadionit, toteutuneet fantasiat ovat sittenkin vain ”päättämiskysymys”.

Ikävä kyllä tahdon kultti perustuu paksulle valheelle. Tahto ei riitä mihinkään. Se on heikko. Usein epäilen, että se on pelkkää harhaa.

Itse en ole ikinä saavuttanut mitään tahdon avulla vaan aina ainoastaan armon eli toisten ihmisten hyvyyden ansiosta. Muut ovat antaneet minulle tilaa ja mahdollisuuksia, sietäneet sitä, että vien tilaa ja vaadin huomiota. Onnistumiseen tarvitaan etuoikeuksia, ulkopuolista apua, olosuhteita.

(Alkuperäisen tekstin on kolumniinsa kirjoittanut Antti Nylen ja olen sitä omavaltaisesti muokannut, kivasti.)

http://www.theexposeproject.com/cid-tolkien/#!copy-of-image-gallery/ckik

Nuoria, vanhoja, lihavia, laihoja, normaalipainoisia, vastasynnyttäneitä, vaaleita, tummia, rumia ja kauniita. Kaikenlaisia naisia, kaikki arvokkaita yksilöitä.
Tämänkaltaset projektit yleensä hautautuu sen alle, kun toiset huutaa "big is beautiful" ja toiset huutelee oletuksiaan ihmisistä niiden ulkonäön perusteella.
Haluan perustaa liikkeen, joka korostaa perustervettä ruokavaliota, jokaiselle sopivaa painoa ja säännöllistä, nautinnollista liikuntaa. Normaalius kunniaan, ääripäät ei ole hyvästä!

Ei tietenkään oo hyvä juttu olla lihava. On eri asioita olla normaalipainon yläpuolella, ylipainoinen tai liikalihava. Näiden ero voi pahimmillaan olla 150 kiloa. Kun kaikkia, joiden BMI on yli 25 huudellaan lihavaksi, lihavuuden käsite hämärtyy. BMI 27 ei vielä aiheuta aktiiviselle mutta liikaa syövälle merkittäviä terveyshaittoja, toisin kuin BMI 47. Kun "kaikki" on läskejä, onko helpompi antaa periksi, jos syömisen hallitseminen tuntuu vaikealta? Se voi olla yksi syy valtavan lihavien määrän kasvuun - miksi edes yrittää, kun laihaksi musta ei ole. Se on surullista.

Ihan yhtä surullista on laihuus hyvinvoinnin kustannuksella. On paljon hoikkia ihmisiä, jotka syövät normaalisti ja joiden suhde ruokaan, liikuntaan ja kehoonsa on täysin normaali. Suurin osa anoreksioista ei johdu siitä, että ihminen luulee olevansa lihava. Anorektikko, ja myös ortorektikko, pyrkii saamaan elämänhallinnan kuntoon rajoittamalla ja kontrolloimalla sairaalloisesti kroppaansa. Tunne hallinnasta ja kuvitelma asioiden helpottumisesta kun itsekuri ei lipsu ovat kuitenkin valheellisia ja virheen tekeminen saattaa syöstä koko maailman raiteiltaan. Meistä jokainen syö joskus mahansa liian täyteen tai ottaa karkin kun tarjotaan, jokainen jättää joskus liikuntakerran väliin. Sen ei pitäisi aiheuttaa ahdistusta.

Tämä ei kuitenkaan itsessään ole se, mitä haluan sanoa. Olen pitkään miettinyt, miksi terveysongelmia aiheuttava ylipaino kuvastaa yhteiskunnan mielestä laiskuutta, luonteen heikkoutta ja inhottavuutta, mutta terveysongelmia aiheuttava tupakointi tai alkoholin käyttö ei? Miksi on enemmän okei mennä baariin, juoda muistinsa, sekoilla, polttaa aski tupakkaa, harrastaa irtosuhteita ja saada sukupuolitauti kuin istua kotona ja vetää pussi sipsiä? Ei jälkimmäinenkään _hyväksi_ ole kenellekään, enkä missään nimessä usko "kannan kiloni kunnialla" -höpötystä.

Tärkeää olisi kuitenkin ymmärtää, että kiltti, ystävällinen, taitava ja muut huomioiva ihminen on sitä niin 60- kuin 90-kiloisenakin. Toki 90-kiloisena hänen tulisi erittäin todennäköisesti laihduttaa, ellei hän satu olemaan 200cm pitkä, mutta se ei vaikuta hänen muihin ominaisuuksiinsa. Itsekäs, ilkeilevä ja laiska ihminen on sitä niin 60- kuin 90-kiloisenakin. Paino ei kuvasta ihmisen arvoa eikä luonteenpiirteitä. Paino ei kuvasta ihmisen taitoja eikä kyvykkyyttä. Paino kuvastaa henkilön kykyä syödä sopivasti kulutukseensa nähden. Yli- ja alipaino ovat merkkejä siitä ettei tämä kyky ole hallussa, mutteivät esimerkiksi merkkejä henkilön kyvystä tehdä spagaati tai saada ympärillään olevat ihmiset tuntemaan itsensä arvokkaiksi.

Äidinäidinäitini sanoi aina "se on se ihmisen sortti". Toiset painaa vähän enemmän, toiset vähän vähemmän. Toisilla on enemmän lihasta tai suuremmat rinnat kuin toisilla. Ennenvanhaan ruipelot hoiti näppäryyshommat ja riuskat teki raskaita töitä, me sovellutaan eri asioihin.
Hyviä ja arvokkaita heistä jokainen silti, ei meidän jokaisen tarvitse olla täysin samasta muotista.

(Huom: viimeinen kappale ei viittaa sairaalloiseen yli- tai alipainoon, kukaan ei ole 35kg tai 135kg "luonnostaan". Puhun nyt ihmisen painon vaihteluista esimerkiksi välillä 60-70kg, jossa paino ei aiheuta elämänlaadullisia muutoksia)

"Sanon suoraan, mitä ajattelen". Milloin epäkohteliaisuudesta tuli hyve jota kannattaa korostaa? Ei ole kunnioitettavaa sanoa suoraan mitä sylki suuhun tuo, on kunnioitettavaa puhua totta. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse sanoa ääneen.

Mieti, mitä sanot.
1. Onko välttämätöntä sanoa se, mitä ajattelet? Kysyttiinkö mielipidettäsi, vai voisitko vain kuunnella, katsoa, oppia hyväksymään toisenlaisetkin tavat olla ja elää?
2.Onko se ystävällistä vai voiko se satuttaa kuulijaansa? Miksi sinulla olisi oikeus loukata jotakuta muuta? On häpeällistä saada hupinsa muiden kustannuksella.

Varsinkin täällä olisi meille monelle paikallaan miettiä, tarvitseeko kaikkea sanoa. Kaikki eivät ole kellekään meistä mieliksi, hyväksytään se asia ja siirrytään eteenpäin. On täysin käsittämätöntä luettavaa, kun joku on ottanut asiakseen lytätä toisen. Jos joku on sinusta ruma, ei ole pakko kehua kauniiksi. Ei kuitenkaan hyödytä sinua, jos sanot hänelle mielipiteesi. Se vain satuttaa kohdettaan aivan turhaan. Joskus on negatiivisia asioita, jotka oikeasti tarvitsee sanoa ihmisille. "Vitun läski/luikku/ruma/huora/homo/nörtti/mitävaan" ei oikein mahdu rakentavan kritiikin kategoriaan. Opetellaan ottamaan toiset ihmiset huomioon, ketä me muka ollaan sanomaan millainen täällä saa olla? Ei kukaan kysy sun tai mun hyväksyntää olemassaololleen.

Joskus on vain parempi vaieta.

Ajassamme on asenneongelma. Se juhlii kovuutta, täydellisyyttä, huippuonnellisuutta ja armotonta puskemista. Ne, jotka huutavat kovimmin ja tahkovat huimimmin, ovat nyt ihailtuja supervoittajia. Haavoittuvuus ja inhimillisyys ovat jääneet huippujen ankarien asenteiden alle. Moni jää vaille ymmärtävää asennetta, ilman oikeutta tavallisuuteen, armollisuuteen ja jaettuun tuskaan. Moni jää näkymättömäksi, koska asenne ei ole kohdallaan, eikä onnea osattu rakentaa omin avuin.

Minulla on siis asenneongelma. En usko aukottomasti oman onnen seppyyteen. Elämä ei ole onnikilpailu tai voittokulkutykitys. Opittua onnea on sekin, että uskaltaa ja osaa turvautua toisiin.

Asennettaan voi tarkistaa myös hän, jolta herkkyys ja inhimillisyys ovat jääneet huippuihmisyyden ja menestyksen tahkonnan kärkeviin jalkoihin. Vaihtoehdoksi ehdotan myötätuntoista asennetta niin omiin kuin toisten murheisiin ja onnellisuuksiin.

(Teksti löydetty täältä http://vaestoliitonblogi.com/2014/04/07/minulla-on-asenneongelma/ )

I don't want freedom to do what I want
- I want freedom to do what is right.

Every time I try to get a little closer
You shut down and the conversation's over
I'm right here, but you leave me in the dark
Show me your private parts.
Give it up baby, what are you afraid of
Love sucks when you don't know what it's made of
We get naked but I can't undress your heart
Show me your private parts, show me your private parts