Hei, te kaikki mainiot toverini!
Tein ensimmäisen gallupini lokakuussa vuonna 2006. Homma räjähti lapasesta, ja yhtäkkiä huomasin luoneeni mieltäpuhaltavan määrän keskustelua muun muassa politiikasta, psykologiasta, musiikista, ruokavalioista, pippeleistä sekä pimpeistä, amiksesta sekä lukiosta, juustosta sekä kinkusta. Boy, that escalated quickly!
Olen kokenut valaisevia kohtaamisia ja heittäytynyt mukaan intensiivisiin dialogeihin ties mistä asiasta, ja samalla huomannut kuluttavani aikaa toivottoman tuntuisiin pitkäaikaisiin väittelyihin, jotka ovat muistuttaneet enemmän raastavaa monologia kuin hengittävää, vuorovaikutteista keskustelua. Kummassakin on puolensa, ja eräs viisas mies sanoikin tämänlaisten pakkomielteiden kuuluvan nuoren miekkosen elämään.
Niin mukavaa kuin tätä taivalta onkin ollut tepastella teidän kanssanne, on minusta jo pidemmän aikaa tuntunut siltä, että tämä paikka on antanut minulle kaikkensa ja tuottaa nykyään lähinnä epämiellyttäviä tuntemuksia.
Hiljattain elämääni ja mieleeni on alkanut muodostua uusia maisemia ja arvoja. Nämä asiat muodostavat kokonaisuuden, johon en voi asetella Kuvakkeen käyttämistä raunioittamatta osaa niistä ideaaleista, jotka ovat pikkuhiljaa alkaneet nousta teoriasta käytäntöön. Tämän täytyy jäädä pois, johtuen osittain sivuston ulosannista ja osittain ikiomasta asenteestani.
Mutta sit kuitenkin: Monet asiat matkan varrelta vihjailevat minulle jo kirjoittaessani tätä tekstiä, että tulen ikävöimään tätä sosiaalista kollektiivia. Ja PALJON. Te, eräät elämäni ihanimmista ystävistä, teitte tästä paikasta sen virtuaalisen kodin, joka sai minut jäämään näinkin pitkäksi aikaa aloilleni. Tutustuin upeisiin ihmisiin, joista suuri osa todennäköisesti pysyy vierelläni aina siihen asti, kun pärskin viimeisiä nesteitäni ulos kuolinvuoteellani. Te upeat otukset, jumalauta, tiedätte mistä puhun.
Te teitte tästä paikasta elämyksen; Gallupien ja viesteilyn kautta esitetyn tragikoomisen näytelmän, johon kuului moninaisia hahmoja - aina hauskoista sidekickeistä isommissa rooleissa tarpoviin yksilöihin. Joukkoon mahtui pari kuvaannollista (ja myös kirjaimellista) kyrpääkin, mutta eipä kunnon showtakaan synny ilman ajoittaisia peeniksiä.
Useat ulkopuoliset seuraajat ovat nauraneet sille, kuinka paljon arvoa olen antanut tälle paikalle ja kuinka uppiniskaisesti olen tätä herrasMIESNAISliigaa puolustanut. Ja varmasti tulen puolustamaan vastaisuudessakin. Teidän vuoksenne ottaisin pari parrua lisääkin sinne perseeseen. Rakastan teitä, tulee ikävä!
Olen kokonaisvaltaisesti kiitollinen tästä elämyksestä. En varmastikaan olisi sama ihminen ilman tätä yhteisöä.
Pidän profiiliani täällä maanantaihin asti, jonka jälkeen poistun tästä bittiavaruudesta. Siihen asti minuun voi olla yhteydessä tätä kautta, mikäli on jotain sanottavaa tai kysyttävää.
KIITOS TEILLE KAIKILLE VIELÄ KERRAN! <3 [hali]
