Mitä se on se onnellisuus kun on yksin? Asioiden tekemistä mistä pitää, tykkää ja nauttii vai itsensä haastamista ja siitä tulevan hyvän olon saamista? Itse en koe olevani onnellinen yksin vaikka saankin päivät pitkät tehdä sitä mistä tykkään ja nautin eikä kukaan häiritse.
En ole koskaan kokenut olevani onnellinen kun olen yksin. Olen aina ollut onnellinen kun olen suhteessa, koska tiedän, että on joku joka välittää minusta ja haluaa olla kanssani juuri sellaisena kuin olen tuli ylämäkiä tai alamäkiä. Mutta yksin ollessani en tätä tunnetta tunne. On aina hieman epävarma olo kaikesta ja mitään en oikeen osaa päättää.
Olenko ainoa tällä pallolla, joka tuntee näin? Että osaa siis olla ja elää yksin, mutta ei halua sitä, koska ei tunne sillon olevansa onnellinen. Haluaa jonkun vierelleen, joka välittää ja rakastaa ja tekee sinusta onnellisen vain sillä, että välittää sinusta juuri sellaisena kuin olet. Olet sitten minkälainen olet, harrastat mitä harrastat ja teet sitten työksesi mitä teet ja teet joitain päätöksiä mistä hän ei saata pitää, mutta hän kumminkin on vierelläsi ja tukee sinua, oli päätöksesi kuinka huono.
Olenko minä ainoa täällä, tässä kaupungissa, tässä maassa, tällä pallolla, joka ajattelee itsestään näin..?
Vai onko siellä jossain kaukaisuudessa joku muu, joka on samanlainen kuin minä?
