Demonilesboankka

Ehkä maailman paras halloween alkoi perjantaina matkalla Laukaaseen. Tavatkaa suloisen kaksioni vielä suloisempi uusi asukas - kahdeksan viikkoinen mopsivauva Vincent. Olen aivan varma että koiranpennut ovat täsmälääke masennukseen. Poika on kotiutunut hyvin ja yrittänyt ehkä hieman liiankin innokkaasti tutustua Herra Matikaiseen. "Mikä vittu tuo on ja mitä se tekee mun kotona?" kertoo kissaherran ilme. Olen tutustunut jo kahteen naapuriinikin ainoastaan Vinnien vastustamattoman suloisuuden varjolla.

Olen kuitenkin saanut myös kovasti epäilyjä ja arvostelua osakseni koiran ottamisen suhteen. Ensimmäinen kysymys on aina "Paljonko se maksaa?" Muuta samaan katgoriaan kuuluvaa kritiikkiä on mm. "Mikset ota oikeaa koiraa, sellaista jolla on kuono ja kaikkee? Mopsit on rumia, ne ei saa henkee ja ne röhkii... Oletko nyt aivan varma? Sä et voi enää koskaan lähteä mihinkään tai tehdä mitään... Siitä on kamala huoli jatkuvasti... Entä jos se sairastuu?" Oh shut up! Tämä ei ole mikään hetken mielijohteesta tehty päätös ja jos koiran kanssa eläminen olisi vitusta ja perkeleestä, niin miksi Suomessa joka viidennessä perheessä olisi sellainen? Mielensäpahoittamisesta on tehty taidetta.

Muutoin halloweenia vietettiinkin pukeutuneena tarkoituksettomasti viiden euron huoraksi juoden drinksuja homobaarissa.




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/11/vincent-van-pug.html