tyhjä kuin tähdetön taivas.
Kuin loputon meri ilman päämäärää.
Tyhjyyttä horisontin ääriin vain muistot tyhjin äänin kuiskaten.
Yksin kaiken keskellä ilman määränpäätä.
Kuin aavikko kuiva vain mitä luulet näkeväsi.
Toiveet paremmasta, hiljaiset rukoukset taivaalle tyhjälle jolle pilvet muodostavat lauseen.
Kuten suusi aikoinaan, senkin jota et uskaltanut/aiemmin sanonut.
Toivot ettei (nyt) olisi liian myöhäistä.
Aika katumuksen, aika syyllisyyden.
Kelloja et voi kääntää taasepäin.
Kuten vuodenajat, jokaisella on tarkoituksensa.
Sitä virheetkin ovat olemassa.
Hiljainen muistutus, aina ei ole liian myöhäistä.
Et voi kelloja kääntää, tehdä tehtyä tekemättömäksi.
Mutta voit kasvaa, muuttua sekä oppia...
