Demonilesboankka

Ennen tätä kuuta olin jutellut tasan yhden naapurini kanssa, koska kannoimme muuttopäivänä myös heidän pesukoneensa ylös portaista. Nykyään sama nainen juoksee minua kiinni postilaatikoille kun olen viemässä koiraa, kertoo kuinka katselevat aina tyttärensä kanssa meitä ikkunasta ja tuppautuvat varta vasten luhtitalon käytävälle kun olemme tulossa takaisin kotiin. En voi liikkua ulos koiran kanssa ilman että joku pysähtyy ihailemaan, lässyttämään, kyselemään, rapsuttamaan... Koiraa, ei minua. Tänään oli jopa niin, että eräs aiemmin tapaamani naapuri, nainen pienen koiransa kanssa pysähtyi jälleen silittelemään Vincentiä, jolloin hänen tuttunsa, toinen naapurini tuli paikalle, jätti rattaat ja lapsensa siihen viedäkseen oman koiransa sisälle ja kun hän palasi, toinen nainen lähti ja tämä tuli tilalle silittelemään; "Sä oot varmaan tottunut tähän, he he..." Siinä kyykistelin puoli tuntia naureskellen teennäisesti uusien tuttavuuksieni kasvatusneuvoille.

Sinkut, yksi vinkki: Ottakaa koiranpentu, naiset rakastaa niitä ja raavaatkin miehet heltyy noiden silmien edessä.