herättää monia asioita ja kysymyksiä.
Vain naisten asioitako vai muutakin.
Vässykän,toivottaman tapauksen epätoivoinen säälittävyys.
Eikö se tee meistä ihmisen koneet ovat omaan tarkoitukseen.
Mutta sehän tuntuu nykyään olevan kovan ja tosimiehen merkki mitä ilmeettömämpi on.
Humalassa saattaa olla ok lipsauttaa jotain mutta muuten edellä mainittujen asioiden kategoriaan.
Jokaisella asialla paikkansa ja aikansa mutta ei se aina koske hautajaisia eikä heikkoutta.
Mutta eihän suomalainen puhu ja pussaa mutta toisessa tilanteessa sitten riittää sosiaallisuutta.
Ihanoidaan jopa mahdottomia asioita mistä saadaan vaikutteet muualta ja minkalainen pitäisi olla ja miten.
Ei nykyyän riitä että on oma itsensä tai no ainakin siihen että olet yksin joka suhteessa.
Kaikki on helppo päättää yhdellä painalluksella ja katsomisella.
Pitäisi olla sitä ja tätä samoin saada monet tahtovat mennä virran mukana.
Eikö olisi helpompaa pysähtyä ja miettiä edes hetken.
Monta hyvää hetkeä sivutetaan vain pintapuoleisen tulkinnan perusteella.
Ei sen tarvitse kummempaa olla kuin yksi sana tai ele mutta "hiljaisuus on myöntymisen merkki" on saanut uuden merkityksen.
Pitäisi olla väkisin todellisen itsensä vastakohta välillä tuntuu näin.
Parempi sitä olla oma itsensä ja kohdata se mitä pelkää.
Tuntemattoman ihmisen suusta: "olet hyvä ihminen muista se".
Jäi monttu auki kyllä mutta ei sitä luonteelleen mitään voi vaikka kyse olisikin näistä baari illan jälkeisistä tapahtumista.
Ei sitä aina tarvitse mitään kaksimielisiä tekoja/ajatuksia
Taas kun aikoinaan läheinen ihminen ja yksi toinen kysellyt/melkein syyttänyt etten omaisia tunteita.
Mutta kaikelle aikansa ja paikkansa samoin niille jotka ansaitsevat nähdä.
Kuten sanottu emme ole robotteja vaikka naama ja (muut) näkyvät "kertoisivat" toista.
Tai no pitää ottaa takapakkia kyllähän noita löytyy ja aina se on saatava asiasta jokin hyöty.
Kummaa touhua.
