ovat aina kulkeneet ihmisen mukana tavalla tai toisella.
Joskus seuraukset ovat olleet/ovat vaarallisemmat joskus hetken kestäviä.
Mutta ainahan sitä on jotain pitänyt kadehtia tai saada mikä ei ole omaa/välillä mahdollista.
Mitä pitempään sitä asioita hautoo sisällään niin ei se siitä parane eikä sitä välttämättä (jos ei halua) tarvitse elämäntarinaansa mennä ammattilaiselle/luotettavalle ihmiselle selittämään asian voi antaa olla ja mennä eteenpäin.
Mutta useinhan se tahtoo olla niin että vanhaa sanontaa lainaten "vaikka läpi harmaan kiven" ollaan niin itsepäisiä että ei aiempi edes ole vaihtoehto.
Typeryys ja muut kun omat päätökset hallitsevat tuotakin osaluetta vaikka väittäisi elävänsä omaa elämää kuten haluaa.
Olipa mistä asiasta kyse hyväänsä aina on saatava viimeinen sana ja mukaan vielä ihanat yleistykset.
Ihminen ei voi olla tyytyväinen vaikka aika menee eteenpäin silti pitää vanhat asiat vetää esiin ja summata "minä näin niin kaikki on sitä ja tätä tai kun ajattelen näin niin sinäkin" muuten sitä on jotain vikaa ja syytä alkaa yleistää ja aloittaa hiekkalaatikko väittely (joka ei koskaan lopu ennenkun palaat vanhoihin tapoihisi ja myönnät että toinen on oikeassa vaikka et ole samaa mieltä.)
Pitäähän sitä myös tuntea että kuuluu joukkoon ajatuksiltaankin.
"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos" paras neuvo jonka olen elämässäni kuullut ja tuli vielä tärkeältä ihmiseltä,luulen että suuremmalle osalle tuo on mahdotonta.
Mutta mitä se hyödyttää kaikki viha,patoutumat,murheet yms kerätä sisäänsä yhteen palloon ja jonain päivänä kun poksahtaa niin onko se sitten hyvä.
Onhan sitä tapoja tuohonkin asiaan ja pitäisi muistaa mikä on oikeasti tärkeää.
Kyllähän sitä jokaisella on huonoja päiviä jne eikä voi olla aurinkoa ja päivänpaistetta 24/7 mutta mitä sitä murehtimaan huomista tai negatiivisia kokemuksia oli se viikko,kuukausi tai 3-5 vuotta sitten.
Elämä jatkuu ja vaikka se välillä (tai usein) tuntuu että elämä mäjäyttää kakkosnelosella takaraivoon ja nauraa paskasesti päälle.
Ei kelloja voi kääntää takaisin,tehtyä tekemättömäksi mutta helpompi se on kerätä vihaa,negatiivistä asennetta ja yleistyksen aura kun antaa olla,"toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos" ja yleensä jatkaa elämäänsä.
Vaikka ne negatiiviset kokemukset "vainoaisi" muistojen lailla,elämä ei ole reilua.
Pitääkö ihmisen alkaa kilpailla elämän kanssa ja tuhota ja tehdä itsestään täysin pellen vain parantaakseen itsensä negatiivisuuden ympyrällä.
