ei suuret sanat suuta halkaise....
Paljon niitä kumminkin kuulee ja pitää vakutella miten kova on.
Nimettömänä ja alkoholin avulla varsinkin kun ei tarvitse mitään pelätä.
Ainahan sitä koitetaan jotain todistaa ja jos ei mene mielensä mukaan niin sitten pitää pistää toisen syyksi.
Lapsenahan sitä jokainen on jotain hölmöillyt mutta pitääkö sitä jatkaa iän myötä.
Nuorenahan sitä kokeilee rajojaan ja nykyään vanhemmat tuntuvat vain olevan "tiellä" eli paremmin sitä otetaan muualta mallia ja juuri miten tehdä vaikutus.
Kyllähän sitä vanhemmatkin ihmiset asian osaavat eri tavalla tosin ainakin välillä.
Media tuo sitä kuvaa mitä pitäisi olla ja miten.
Nuorena kun mallin oppii niin sitä sovelletaan sitten jatkossa että saataisiin haluamansa.
Mutta aina kaikki ei mene niin kuin kuvittelee ja silloin tahtoo vajota alapäin.
Pitää avata suunsa tosin sanoma ei ole mitään järkevää yleensä.
Mutta kun asiat ei ole mennyt omanpään mukaan ja miten sen opin on saanut niin.
Yleistäminen on helppoa,yksi ajattelee tai mokaa niin kaikki on samassa veneessä.
Kannattaisi joskus käyttää omia aivojaan eikä seurata muita perse edellä puuhun.
Pinnallinen ajattelu tuntuu olevan kaikki kaikessa mitä ihminen viestittää pelkällä ulkokuorella/olemuksella.
Kyllähän siitä välillä voi jotain päätellä mutta ei kaikkea.
Voihan se viehättää mutta tosiaan kaunko kestää jos on päättänyt että toisen pitää näyttää kuten jossain lehen kannessa tai esittää toive lista ja vetää rastia pätee sarakkeeseen.
Kyllähän sellaisen ihmisen kanssa tulee paremmin toimeen jos on jotain yhteistä mutta ei sitä kannata toista yrittää muuttaa sellaiseksi väkisin.
Samoin jos/kun menee näitä suuria sanoja sanelemaan eikä saa mieleistä vastausta niin sitten aletaan tämä räksytys kuinka toinen on mitä on.
Ihminen ei voi ikinä olla tyytyväinen aina pitäisi olla jotain paremmin ja olla jotain mitä opitaan ulkopuolelta.
Nimittemyys ja alkoholi tuo "rohkeutta" ja usein sen lapsuuden hölmöyden esille jälleen iästä riippumatta.
Mutta tietäähän tuon kun kaikkialla tuodaan tiettyä kuvaa esille ja mikä on tärkeintä.
Mikään ei kestä ikuisesti.
Mutta pitääkö tuo nyt joka asiaan päteä tai nykyäänhän niin tuntuu olevan.
Robotteja/teknologiaa on alettu parantelemaan/rakentamaan korvaamaan tiettyjä asioita.
Välillä ihan järkevääkin mutta asiaan(kin) luotetaan liikaa.
Ihminen on melkein ja osaksi rengastettu osaksi tuota materia käytäntöä tavalla tai toisella.
Ystäviä,tuttuja riittää ainakin sosiaallisessa mediassa mutta ohimennen sitten yksikin sana on liikaa.
Mutta sehän riittää jos on vain ne 500 kaveria facessa jne paikoissa mutta eihän sitä nykyään mikään kestä.
Pois 50-70 luvulta eikä tarvitse pelkkää teknologiaa ajatella asiassa.
Syötetään vain kuvaa kuinka nykyään toimitaan ja valkoisia valheita toisensa perään.
Sitten ihmetellään missä vika ja mikä meni väärin.
Nykyään tuntuu riittävän se paperitieto ja ihmisen ulkokuori että toiselle voi sanoa yleensä mitään.
Onneksi sentään elämässä on ihmisiä jotka tietävät kuka oikeasti olet vaikka se kaikkia ei miellytä.
Tutustuminen ja sanojen vaihto tuntuu nykyään olevan yhtä harvinaista kun lottovoitto.
