Muistatko ihmiset joitten kanssa vietit lapsuuden/nuoruuden.
Pysähdytkö koskaan miettimään mitä heille kuuluu tai kaipaatko edes tietää mitään heistä.
Vai onko tuokin pala mennyttä.
Nykyään kun tuntuu olevan ja muita "tapoja" tuonkin suhteen.
Mikä ei aina kuten on todistettu pääty hyvin ja kyseessä ei aina ole se alkoholi jolla olisi osuutta asiaan.
Mutta onhan tässä menty eteenpäin ja teknologiaa joka asian suhteen.
Jollei ole sitten voittanut lotossa niin kyllähän niitä kavereita ja ystäviä ilmestyy.
Mutta kuinka kauan ja millä hinnalla.
Yleensähän sitä pyritään toista miellyttämään vaikka itse muuttuisi.
Hyvä esimerkki on tämä kiertokulun ja pe-juhlat jolloin ainakin yhden tai jos on päämääräinen toimintakin sattuu jotain löytämään.
Hetken kaikki kestää mutta mitä tuossa(kin) voittaa.
Paitsi ehkä sen hyväksynnän ja jonkin maineen joka toisella osapuolella kääntyy toisinpäin.
Nykyään kun tosiaan se perustaito kommunikaatio on samaa tasoa kun lottovoitto.
Ellei ole sitä "tarvittavaa" rohkaisua jolloin niitä kavereitakin tuntuu löytyvän.
Mutta eikös se facebookin lista ja nuo illat (nykyyän) kerro kaikki tarpeellisen.
Ei tarvitse enää nähdä ketään muuta kun aiemman merkeissä tai sitten voi olla yhteydessä.
Hyvähän tuo on jos niitä oikeita ystäviä/kavereita sattuu tuota kautta löytämään ja helppottaa yhteyden pitoa.
Mutta kaikki kun keskittyy siihen paperitietoon ja yleistykseen.
Ainakin yksi vanhempien/sanonta on mennyt melkein 100 % perille "vieraille ei saa puhua".
Paitsi jos kyse on omasta edusta tavalla tai toisella.
Mutta aina ajatellaan vain itseään,omaa etua/hyötyä ja kiire joka paikkaan.
Ei voisi hetkeksikään pysähtyä ja miettiä.
"Ei pidä elää menneisyydessä",ei tietenkään mutta pitääkö sitä unohtaa kaikki muu ja keskittyä mitä näkee ja kuulee.
Perse edellä puuhun ja unohtaa kaiken muun.
Kunhan saa sen hetken hyväksynnän,"tyhjyyden" täytettyä että on jotain nykyään saavuttanut ja "ei elä menneisyydessä".
Kaikki saatava heti ja unohdettava kaikki muu .
Ongelmat tuntuvat ja toiselle puhe tuntuu liittyvän nykyään siihen mitä pitäisi olla ja arkiset ongelmat jotka ratkeavat järjenkäytöllä ja omalla asenteella.
Mutta pitää esittää jotain ja koittaa olla jotain jota ei ole.
Mielenkiinnon kohteet ja puheet ovat siirtyneet osaksi "aikuisuutta" ja materiaa koska muu on sitä historiaa ja lapsuuden/nuoruuden menneisyyttä.
Ei saa olla jälkeenjäänyt asiassa ja seurattava mikä on nykyään pinnalla.
Myös tavoissa joissa ei ole osin mitään järkeä mutta kun muut niin minäkin.
Kannattaisi koittaa edes hieman miettiä ja pysyä omana itsenään vaikka sillä jotain menettäisi.
Eikä hylätä menneisyyttä josta aiemmin mainittu ja koittaa etsiä ne ihmiset jotka olivat osa elämää jos mahdollista tai jatkaa omana itsenään.
Ennen kun on liian myöhäistä nykymenolla se tapahtuu valitettavan usein.
Kaveruus ja ystävyys voi ja kääntyy välillä ikäväksi ja huonoin seurauksin.
