Tässä äärioikeiston/rasismin/fasismin noususta kertovassa blogisarjassani kerron henkilökohtaisia esimerkkejä arjen ilmiöistä. Aloitan parilla esimerkillä lähiajoilta, ja toivon mukaan en joudu jatkamaan tätä sarjaa kovin pitkään/tiuhaan.
9.12.2015
Turkulaiseen kahvilaan oli kokoontunut anarkistiseen kahvihetkeen jonkin verran ihmisiä. Tapahtuman tiedot ja paikka ovat julkisia, koska yleensä osallistuvien ihmisten toiminta kestää myös tarkastelua - väkivaltaa ei hyväksytä, ja retoriikka on muutenkin tolkumpaa kuin joillain anarkofasistiakin vivahteita sisältävillä netin keskustelufoorumeilla.
No, joka tapauksessa, tilaisuuteen tuppasi pari "isämmaan ystävää" uhkailemaan kaikkia turpaanvedolla. Poliisiasiahan siitä tuli, ja puhutteluun päätyivät, toivon mukaan seurantaan. Hämmentävintä kaikessa on, etä ko. apinat olivat osanneet a) lukea tapahtuman ajan ja paikan (on toki mahdollisuus, että olivat kuulleet pari pistettä äo:lta korkeammalla tasolla olevilta) ja b) että osasivat paikalle (ellei sitten isä tai äiti ole vaipanvaihdon jälkeen tuonut paikalle)
p.s.
Toinen esimerkkii loppukesältä. Paikallisbussissa istui normaaliin rauhalliseen tapaan ihmisiä, mm. yksi tummaihoinen kolmikymppisen oloinen siisti mies. Pari "isämmaan ystävää" alkoi heittämään rasistista herjaa. En jaksanut kuunnella ja totesin, että ei meidän tarvitse täällä tuollaista kuunnella, joten olkaa hyvä ja pitäkää mölyt mahassa.
Jäivät nämä apinat samalla pysäkillä sitten pois, uhkasivat totta kai vetää minua turpaan.
p.p.s.
Toivoisin, että tämä blogi ei saa jatkoa, mutta ei hyvältä näytä.
