Ei kai passaisi valittaa, kun maailmassa on suurempiakin huolia, kuin yhden ihmisen yksinäisyys oudossa pienessä kylässä, jossa ei tunne, kuin työkaverinsa ja muutaman hyvänpäivän tutun, josta on saanut juttuseuraa aina, kun eksyy paikalliseen oluelle töiden jälkeen. On vaan niin masentavaa tajuta, että tämäkin vuosi tulee aloitettua sinkkuna.
Noh jos koitetaan repiä jotain positiivista tämän vuoden vaihtumiseen, niin tämähän vuoden vaihto on sit parasta mitä mulla voisi olla, verrattuna sitä edelliseen, jolloin jouduin lempatuksi 30 min ennen uuden vuoden vaihtumista.
Olin nimittäin kokannut puoli päivää erilaisia ruokia, ostanut kalliit erikoisviinit, sekä suunnitellut villin, seksintäytteisen illan miehelle jota tapailin tuohon aikaan. Mutta sitä ei koskaan tullut, koska mieskään ei koskaan tullut. Hän lemppasi minut, jonkun lehmän takia, jonka bongasi baarista. Kalliit viinit kipattua naamaani, ruoat lyötyäni jääkaappiin, lähdin lähibaariin vetään jumalattomat kännit itkien sydämeni haavoista tulevaa verta, päättäen että ensi vuosi on parempi!
Tänä vuonna.. 2015 - 2016 vaihteessa. Yksin, työsoluasunnossa istuen. Kirjottaen tätä blogia, kipaten pari bisseä. Näin vaihtuu minun vuosi ja aamulla on taas töihin . Kai pitäisi olla jotenkin kiitollinen tästä, kun vain keksisin syyn miksi..
