Mä oon tässä about 6 kuukautta ollut nyt sinkku, edellisen parisuhteen jäljet näkyvät vielä aika selkeästi ja pää on ihan möhjönä. Eksäni seurustelee nykyään parhaan kaverini kanssa ja se häiritsee mua suuresti. Olen tehnyt valintani ja katkaissut välit molempiin koska se kaikki tuntuu kohtuullisen pahalta. Kuten arvata saattaa.
Eniten mua huolestuttaa se että olen kohta 26 vuotias. Valmistun vasta nyt ekaan ammattiini (Media-assari) Ja koen olevani helvetin myöhässä elämässä. Ihan kaiken osalta. Kaverit avioituu ja perustaa perheen. Itse vain matkaan keikalta toiselle joko DJ:n tai Roudarin tai soittajan muodossa ja se kaikki tuntuu hyvältä, mutta vain sen hetken. Sitten kun on himassa yksin ja alkaa kelaamaan ns. diipimpiä juttuja, sitä huomaa olevansa aika rikkinäinen olento.
Meikä on aika rikkinäisestä perheestä, ja tämän vuoksi se perheen perustaminen jonkun ihanan, kauniin ja meikäläistä ymmärtävän, kohtuullisen tasapainoisen friidun kanssa ois se isoin asia mitä kaipaan. Mutta niinkuin asiat elämässä, tuonkin asian saadakseen pitäisi uskaltaa tutustua uusiin ihmisiin. Ennen sitä pitäisi keretä eheytyä, jottei näkisi niitä edellisen parisuhteen demoneita kaikkialla. Tämäkin luonnollisesti vie aikaa.
Herääkin kysymys, miten sitä löytää sen parisuhteen, nykyisessä kertakäyttöyhteiskunnassa, jossa ihmiset ovat vain huutoja fb-fiidin mainosten välissä? Ja satunnaiset baarissa tavatut ihmiset vain yhden illan tähtiä. Miten se eheytymisprosessi kulkee? Milloin voin sanoa varmaksi että hei, meikä on valmis tähän?
Mä vahvasti toivon että mä saan vastauksen tähän jossain kohtaa. Ja jos sä joka luet tätä olet myös rikki, toivon että säkin. Voimahali <3
