K1mpp4

Sain kuin sainkin kasaan minun CV:ni eli Curriculum Vitaen, eli ansioluettelon.
Nyt pitäisi vielä kirjoittaa ultimaattisen kova työhakemus. Täälläkin on varmasti jengiä jotka on työllistyneet maailman parhaan työhakemuksen kirjoittamisen ansiosta, ja myös työnantajia, jotka tietävät tasan mitä he hakevat työntekijältä.

Nyt sitä auttavaa kättä saa ojentaa, sillä olen kaveri, joka on ollut järkeään keikkaduunissa sekä vartiointi että järjestyksenvalvonta että tapahtumatekniikkafirmoille, mutta toivoisin saavani enemmän tai vähemmän vakituisen 8-16 ajalla pyörivän työpaikan. Eli mitä nykyään pitää tehdä että saa töitä?

Kuumeeseen on olemassa kaikenlaisia vinkkejä kuten: Rommitoti, jäätelö, teetä, unta, valkosipulia ja muuta sellaista. Nyt pyydänkin teitä kuvakkeen ihmisiä jakamaan parhaat vinkit. Millä te selätätte kuumeen? :) T:39,5 asteinen lämmin mies (Tänään sekä keholta että sielulta.)

Minä olen: Studioteknikko, joka nauttii ruuan laitosta ja mahtavista illoista ystävien kanssa, tai ihan vain kahden sun kanssa! :)

Mitä toivon sulta:

1.Tasa-arvoisuutta

2. ymmärrystä

3. sitä että mulla on varaa stressaantua ja sit hajota tarpeen vaatiessa ja silleen: että mä voisin luottaa siihen että sinä, mun turvaverkko, et hajoa alle.

4. Luottamusta.

5. Läheisyyttä

6. Kaipuuta

7. uskollisuutta (kulkee tuon luottamuksen kanssa käsi kädessä :D)

Ja luonnollisesti tarjoaisin toiselle osapuolelle saman.
Tässä on saanut vierestä seurata niin hienoja parisuhteita joissa tuo homma toimii että enää ei ite osaa muuta edes toivoa. Ultimaattinen haave ois löytää The vaimo jonka kanssa vois perustaa The perheen!

Sitten potentiaalisen vaimoni Olemus!

1. Sun ei tarvi olla lihaksikas eikä urheilullinen, eikä missin mitoissa tai mitään semmoista. Riittää että sä näytät oikeasti terveeltä. Ja kun sanon terveeltä, se tarkoittaa että sun painoindeksi ei ole ihan tuhannen viturallaan, suuntaan tai toiseen.

2. Mä jostain syystä tykkään silmistä, ja söpöistä poskipäistä. (Klisee mä tiiän, mutta voi vittu!!!!) Angelina jolien poskipäät on semmoinen aika uskomattoman kova setti. Ja jos mennään muihin ruumiinosiin niin pylly ennen tissejä. Molemmat käy, sama millaisia ne on.

3. Jos osaat laulaa vielä edellisten meriittejen päälle. Oot potentiaalisin vaimoehdokas, koska ois kivaa tehdä myös kullan kanssa biisejä yhdessä illalla, sikäli aikaa olisi.

4. Haaveilet perheen perustamisesta. (2,5 lasta, punainen tupa, perunamaa, kultainen noutaja ja törkeet lenkkivaatteet joita me ei koskaan käytettäis.)

Jos täytät nämä ehdot ja koet mun olemuksen (näin internetkirjoituksen muodossa) miellyttävänä. heitä viestiä tai jotain. Tutustutaan! :)

Olin aluksi onnellinen tästä rasisminvastaisesta viikosta. Ajattelin että kerrankin meidän on mahdollisuus puhua tärkeästä asiasta sekä miettiä hieman rationaalisemmin sitä, että mitä me oikein teemme, miten kohtaamme toisemme ja että pitäisikö sitä osata ymmärtää että kaikkia ei voi niputtaa siihen samaan porukkaan. Ja vaikka niputtaisikin, niin ymmärtäisi sen saman ihmisarvon olemassaolon. Koska kuoren alla on kuitenkin aina pelokas, herkkä ihminen.

Brysselissä räjähtää. Vihapuhevyyhti alkaa ja muutamat korkeamman profiilin omaavat ihmiset toivovat että suomessakin räjähtää ja kaikki "suvakit" ovat siinä räjähdyksessä mukana.
Radikalisoitumisen aiheuttajana on usein kaltoinkohtelu ja rasismi on yksi kaltoinkohtelun muoto. Se toimii molempiin suuntiin. Vai ihmettelettekö minkä takia todella monelta ääripään ihmiseltä löytyy tausta koulukiusattuna ja hyljeksittynä?

Mistä se johtuu että meidän ihmisten on nykyään mahdotonta ymmärtää että se muualta tullut pakolainen ei ole automaattisesti rikollinen, eikä diplomi-insinöörikään sen kummemmin?
Eikä myöskään jokainen maahanmuutokriittinen ihminen ole natsi, tai amislainen.

Ihmisiä on ollut kautta aikojen normaalia profiloida ryhmiin, mutta jotta tämänkokoinen ihmiskunta voisi toimia, ja jotta kaikilla voisi olla mukavaa, pitäisikin meidän tulla eri ryhmien välillä hyvin toimeen.

Pelko herättää vihaa, näin ollen meidän on mahdollista tehdä sen eteen itse eniten työtä. Mun on pitänyt tutustua todella erilailla ajatteleviin ihmisiin, ihan vain sen takia että mä ymmärrän mistä se ajatusmaailma kumpuaa, ja se on oikeasti ollut todella kasvattava reissu. Koska en mä siellä omassa humanistihippien kuppikunnassa opi mitään siitä, miksi jonkun mielestä maahanmuuttajat, tai pakolaiset on oikeasti uhka.

Haastan kaikki tälle viikolle käsittelemään kysymystä "mitä minä pelkään/vihaan muissa ihmisissä ja miksi?". Omaa elämää filosofoidessanne voitte ohimennen halata ventovierasta, lausua kohteliaisuuden jollekin ihmiselle jolle ette ole sitä vielä tehneet ja vaikkapa tarjota kupin kahvia/olutta/vettä/olkapäätä. Kyllä te sitten ymmärrätte miksi niin kannattaa tehdä.

Rauhaa ja rakkautta <3

https://www.youtube.com/watch?v=SBOVkptjJhE

Valtteri Saarinen, ylellä puhuttanut suomalainen tummempi-ihoinen poika. Ihan samanlainen kuin minäkin olin lapsena.

Mä voin pienen kylän kasvattina kertoa että itsekin haaveilin siitä että joku tulis väliin automaattisesti, ettei mun tarttis mennä kertomaan opettajille tai mutsille. Muutamat opiskelijat eivät osallistuneet tähän kiusaamiseen ja nimittelyyn, ja ne mä muistan tänäkin päivänä hyvinä tyyppeinä. (Eikö ole hieman kummallista, että ne ihmiset jotka eivät osallistuneet, mutta eivät toisaalta puolustaneetkaan, ovat silti mun silmissä olleet hyviä tyyppejä?)

Muistan ikävimmin sen kuinka muutamat opettajat vähättelivät tätä muiden oppilaiden käyttäytymistä. Ihan kuin se nyt olisi millään tasolla ok. En tiedä tänäkään päivänä että saiko kukaan edes lappua kotiin missään kohtaa omasta käytöksestään. Surullista. 9 vuotta koulukiusattuna, mutta siitä oli helppo nousta. Nykyään voin hyvin ja olen henkisesti ihan sairaan vahva. Mulla on kuitenkin mahtavia ystäviä, jotka näkee sen persoonan, eikä sitä ihonväriä.

Sekin on hirveän hauskaa kun heviskenessä pyörin, että monelta uudelta tuttavuudelta tulee suorastaan järkyttynyt reaktio kun he tajuavat millaisissa projekteissa olen pyörinyt, tai mitä olen muuten elämäni aikana tehnyt. Mutta se mistä mä oon löytänyt voiman tehdä niitä juttuja, on ollut näyttämisen halu. Oon halunnut laittaa näille mun kiusaajille jauhot suuhun. Ja näin olen tehnytkin!

Yllättävän moni niistä ihmisistä on nykyään työttömiä pirinistejä, tai muuten elämässään heikommin menestyviä ihmisiä. Mä tunnen jonkinasteista sympatiaa näitä tyyppejä kohtaan. Koska selkeesti se alamäki alkoi jo lapsuudessa, kun vanhemmat eivät ymmärtäneet laittaa rajoja.

Tää meikän blogikirjoitus rönsyilee kyllä nyt tajunnanvirran lailla, mutta mun mielestä on helvetin hyvä että näistäkin asioista vihdoin puhutaan valtakunnallisella tasolla. Koska ei kaikki meistä tummaihoisista ole mamuja. Osalla on ainakin toinen vanhemmista täysin Suomalainen. Ois kivaa jos vois kokea olevansa samanarvoinen kuin muutkin :)

Jos sun koko olemuksen pystyis tiivistämään pähkinänkuoressa biisiin, tai jonkun bändin levyyn mikä se olisi?
Vastaukset alle! Meikä haluaa tietää :)

Itse varmaan olisin Alcestin biisi - Autre Temps. Mutta se minusta! Jakakaapa teidän ajatuksenne? :)

Mä oon aikaisemmin pohtinut kovasti mm omia parisuhteitani ja sitä millaiseksi olen rakentunut niiden myötä. Mä en usko että näin syvällinen pohdinta jaksaa kiinnostaa yhtään ketään, mutta hei, mun blogi ja mun säännöt.

Mä oon tutkinut nyt pidemmän aikaa sitä, että mikä luo hyvän parisuhteen. Ja yrittänyt miettiä että mitä mun pitää muuttaa itsessäni, jotta voin olla hyvä puoliso yhtään kellekään. Mä oon hirveän impulsiivinen ja liberaali, se ei ole välttämättä paha asia, jos löydän toisen samanlaisen ihmisen rinnalleni, mutta se on paha asia, että mun on kovin vaikea puhua tunteistani, koska pelottaa että se toinen osapuoli ei osaa ottaa niitä mun fiiliksiä vastaan oikein.

Luonteeltani mä oon aika negatiivinen, en luonnostaan, mutta ympäristön ja siinä myllertävien, pelottavien muutosten vuoksi. Se on yksi niitä asioita mitä mun pitäis muuttaa itsessäni.

Enkä tarkoita että musta muuttuisi semmoinen ärsyttävä tsemppijeejee-tekopositiivari joka kotiin yksin päästessään nappaa hymynaamarin pois naamalta ja alkaa taas murjottaa, vaan tarkoitan ihan sitä että koittais nähdä sen harmaan pilven kultareunuksen. Se on se mikä luo pitkiä parisuhteita. Tottakai välillä toisen olemus ottaa päähän, mutta siinä kohtaa pitäisi tietoisesti osata pysähtyä ja miettiä niitä hyviä puolia. Ja itse parantaa omaa elämäänsä, ajatus kerrallaan.

Mulla oli tuossa syyskuun alussa parisuhde, joka päätty siihen että mun puoliso, jonka kanssa oltiin yhdessä kolme vuotta, rakastui mun parhaaseen kaveriin ja jätti mut.

Aluksi olin saatanan vihainen, sitten hämmentynyt ja murtunut. Nyt tuntuu että mä oon saanut tästäkin kokemuksesta itselleni jotain. Ei meitä selkeesti ollut tarkoitettu yhteen, elämä on täynnä mahdollisuuksia, pitää vaan uskaltaa tarttua niihin ja ennen kaikkea, rakastaa itseään niin paljon että pystyy olemaan läheisilleen suoraselkäinen ja rehellinen. Jos haluaa muuttaa ympäristöä, se muutos lähtee itsestä. Puhumaan ja positiivisuuteen opetellessa, kiitos ja anteeksi. :)

Albumini tekoaika on ollut syyskuusta asti tähän päivään. Kyseessä on albumi, jonka biisit käsittelee eri vaiheita joita kävin eron aikana. Musta oli mahtava purkaa kaikki olot levylle, ja nyt toivonkin että hyvä saa kiertää ja joku muu saa tästä apua itselleen vaikeisiin hetkiin.

Toivottavasti maistuu. Ps. Tykitellään <3

Rauhaa ja rakkautta <3

Here Is Now by Moving Forward

Usein kirjoitan aika painavaa tekstiä, mutta nyt on pakko kertoa jotain positiivistakin. Mä oon just palautunut Kokkolasta viettämästä viikonloppua elämääkin rakkaamman kummipoikani ja hänen perheensä kanssa.

Nuo ihmiset on olleet mulle ehkä isoin tuki ja turva, ja ihan huikea henkisen hyvinvoinnin ylläpitokoneisto. J ja hänen vaimonsa K on molemmat olleet sellaisia ihmisiä joille olen voinut puhua ihan mistä vain. Esimerkiksi omista ajatuksista, tunteista ja peloista, liittyen ihan mihin tahansa.

Kaiken lisäksi huomasin että jengi oli oikeasti kaivannut mua. Näin kasan vanhoja ystäviäni ketä olin nähnyt viimeksi lähestulkoon vuosi takaperin, ja ne kaikki olivat saapuneet _mua_ varten paikalle viettämään iltaa mun kanssa. Ei ole monesti ollut noin etuoikeutettu olo. Mä en viettäny synttäreitä enkä mitään, mutta oli hienoa huomata että mulla on joillekin niin paljon merkitystä, vaikkei olisi nähnyt maailman aikoihin. Uskomatonta!

Mitä tästä opimme? Joku saattaisi kysyä.

No ainakin sen että ihmiset on ihania, ja on mahtava huomata että myös mun kollektiivisessa kaveripiirissä jengi osaa näyttää aidosti tunteensa, esimerkiksi sen mitä on kun on ollut ikävä jotain ystävää, ketä ei ole nähnyt pitkään aikaan. Kiitos <3

Muistan vieläkin sen päivän kun Suomen perustuslakia muutettiin.
Suomi ei ole enää itsenäinen valtio, vaan pääasiallinen EU-jäsen. Tästä ei ollut mitään juttua missään valtakunnan lehdessä. Isoin uutinen sinä päivänä oli miten lapsi oli nyrjäyttänyt nilkkansa polkupyöräillessään.

Mua on pitkään jo ottanut pannuun tämä maahanmuutto/leikkausrummutus, koska ensimmäisestä on jäätävä määrä väärää tietoa ja toiseen vaikutusmahdollisuudet tällä hetkellä ilman minkäänasteista järjestäytymistä ovat heikohkot. Myönnän itsekin olevani sohvannurkkapoliitikko. Hyvä mun on kirjoittaa vihaista tekstiä koneelta käsin kotoa koska en oikeasti jaksaisi edes vaivautua mielenosoitukseen, koska siellä ois kylmä ja ikävä eikä siellä vois istua ja liikaa ihmisiä ja alkaisi vaan ahdistaa.

Mutta oikeasti, nuo kaksi edellämainittua keskustelua on sellaisia asioita joiden tarkoituksena uskon olevan kääntää kansan katse pois niistä oikeista asioista, kuten TTIP kauppasopimus ja Metsäliiton muuttuminen metsien ja niiden uhanalaisten eläjien suojelijasta, markkinaelimeksi jonka tarkoituksena on kasvattaa pääomaa melko kyseenalaisin keinoin.

Itse en kyllä haluaisi että nestle tulee paikalle ja vie sekä pohjavedet että rahat. Veikkaisin että se kuormittaa vuosien varrella enemmän kuin nämä edellämainitut asiat.

En nyt jaksaisi postailla linkkejä koska niitä on internet täynnä, mutta nämäkin linkit hautautuisivat kaikkien 123-blogipäivitysten alle. Internet on huono portaali vaikuttaa asioihin, mutta haluaisinkin kysyä että oonko mä nyt oikeasti ainoa joka kelaa näitä juttuja tältä kantilta, ja jos en ole, niin mitä tässä pitäisi nyt sitten tehdä?

Eli tiivistettynä: (TEILLE JOTKA ETTE JAKSANEET LUKEA) Tuntuuko teistä että meidän valtion oikeat ajatukset ja juonet piilotetaan näiden tällä hetkellä pinnalla olevien aiheiden alle? Onko medialla vastuuta? Tuntuuko että totuus on peitetty johonkin mediaseksikkäiden aiheiden alle, vai onko se sielläkään? mitä tässä pitäisi tehdä?

TTIP Meni jo eu-istuimen läpi. Lyön vaikka vasemman käteni vetoa että se menee täälläkin läpi kaikessa hiljaisuudessa koska meillä peruskansalaisilla on liian kiire tapella keskenämme.