Se mihin itselläni henkilökohtaisesti hyvä fiilis ja paska fiilis vaikuttaa kaikista konkreettisimmin on se musa mitä teen. Kerron vähän taustoistani. Samaan tyyliin egoni pois viskaten kuin mitä edellisessäkin blogipostauksessani.
Mä sairastin lapsena syövän, ja silloin musasta tuli mulle prosessoinnin väline. Huomasin että tuntikausien kitaransoitto sai mut unohtamaan sen sillä hetkellä todella pahan tilanteeni ja vei mut muualle siitä hetkestä. Samalla taustalla oli se että jos mä nyt satun kuolemaan siihen, musta jää ainakin joku jälki maailmaan. joku nauhoitepätkä joka elää "ikuisesti."
Mä aloitin tuossa marraskuun alussa tekemään projektia, joka oli puhdasta ambienttia. Soitettuna pelkästään kitaralla. Toki uudemmissa biiseissä on muitakin soittimia, mutta se ei nyt ole se pointti.
https://soundcloud.com/movingforwardambient/where
Projekti alkoi siitä kun päätin kaikin mahdollisin keinoin päästä eteenpäin tästä entisen parisuhteen ja elämän aiheuttamasta pahasta olosta. Ja tämä projekti on luonut mulle myöskin toivoa paremmasta huomisesta. Se on kummallista että miten sitä voi olla niin sidoksissa omaan soittoonsa.
Noh, entäpä se pahan olon rajamaa? Tällaista kampetta syntyi silloin kun sain tietää että paras kaverini seurustelee eksäni kanssa.
https://soundcloud.com/k1mpp4/zombie
Biisi pohjautuu vanhaan post-rock riffiin jonka kirjoitin senaikaiselle tyttöystävälleni, eli tälle eksälle.
Se on kumma että omista tuotoksistaan saa kaikista isoimmat tunnelataukset, ja jo sen biisin kuuleminen aiheuttaa tietynlaisen olotilan. Onko sitä sitten niin "artisti" että sitä on satasella sitoutunut omiin biiseihinsä?
En tiedä, mutta musiikki on edelleen mulle tärkeä prosessoinnin väline, niinkuin varmasti monelle muullekin. Rauhaa ja rakkautta <3
