BruceVaan

Näen näillä näkymin huhtikuussa nuoruuteni ihastuksen. Naisen, joka oli vähintään yhtä kiinnostunut minusta, mutta jonka kanssa ei tullut yhteistä elämää, kun olin jo toisen yhtä mahtavan hippiäisen kanssa. Sittemmin olenkin alkanut miettimään asioita hieman laajemmin, ja polyamorisuus lienee nykyään ihanteeni, koska tuo kokemus oli niin inhottavaa. Kamalaa, liki traumatisoivaa. Haluta kahden ihmisen kanssa jakaa elämää ja tunteet ja iho, ja joutua käytännössä heittämään kolikkoa,

Joka tapauksessa, noin yhdeksän vuoden takaa edellinen tapaamiseni tuon ihastuksen kanssa, joka silloin joutui pettymään. Olemme pitäneet yhteyttä toki viesteillen, mutta onhan se hauska nähdä myös, mitä vuodet ovat tehneet. Vaikka aikoihin en ole nähnyt, kyseessä on kuitenkin ehkä elämäni merkittävin ystävä, tai ainakin sellainen, joka on eniten vaikuttanut ajatteluuni elämästä.

Innostunut mutta erittäin jännittynyt olo. Tulisi nyt se huhtikuu!