DeathAngelForever

Pitkäst aikaa fiilis on muuten jees mut, tietyt traumat pyörii mieles eikä vaan oikeen osaa pukee sanoiks niitä... Kirjottaminen, on jotenki helppoo, ei tarvii pelätä et miten muut reagoi eikä sillee häpee jos kyynelkanavat aukeeki... Koittaa kai taas vaan olla vahva ja selittää et kyl tää ohi menee... Se ku on kokenu asioita joita ei toivo kenenkää joutuvan kokee, on välillä kade ku näkee ja kuulee kuin hyvin menee, et saa hellittelyviestejä yllättäen pienii arkisii asioita mut, tärkeitä.... Tai niinku yhen ystävän kans tos, hetkiaikaa sit puhuttii puhelimes, oli hän onnellinen ku hetkeen oli vähän hellyysvajetta miehensä kans, oli yllättäny ystäväni täysin muutamalla suht arkisella mut, tärkeällä sanalla.. Kulta olet tärkeä.. Se harvoinkin sanottuna aiheuttaa hyvän olon tunteen josta ystävän kans puhuttiin.. Vaikka kaikki on ok ja oon onnellinen puhelun jälkeen jäin miettii ja sit tajus... Et ne huonot kokemukset aiheuttaa vieläki ajatuksii, joista koittanu luopuu...