DeathAngelForever

Ei taas hetkeen oo kirjottanu mut nyt taas fiilis et voi rustaa ajatuksia tänne... juhannus mikä ihana tekosyy monille juoda... ite harvoin enää juhannusta juhlinu, tosin 5v sit se muuttu täysin koko sen tarkotus mulle... nyt ku viettäny yksin on vaan tajunnu kuin oon taas pääsräny itteni siihen et antanu ihmisten leikkiä... moni saattaa suuttua mut suuttukoon. Ei sitä kovin kauaa jaksa ku huomaa kerta toisen jälkee et asioista ei puhuta suoraa vaan kierrellään ja kaarellaa ja sit tekosyitä keksitään ku ite yrittää suoraa sanoo et kyllä mä kestän et voi sanoa suoraan et seurani ei kiinnosta tietyllä hetkellä... en mä väkisin aio tupata seuraan ku ei oikeasti kiinnosta mun seura... kyl sit taas viestitellää ku multa kaivataan jotain tai et musta on jtn muuta hyötyä... kyllä mä pärjään hyvin yksinki oon taistellu enenki yksin, on kai taas aika jatkaa yksin tukeutumatta ihmisiin ku jotenki tuntuu et vaan harvat enää on oikeesti läsnä.. puhelin ja some jatkuvasti enemmän vie ajan siitä yhdessä olosta ku on face to face... kuitenki elämä on loppu peleis hauras ja koskaan ei voi olla varma et millon sydän lyökin sen viimisen lyönnin.. vittuttais suunnattomasti ku ei kerkeiskää sanoo niitä tärkeitä sanoja niille jotka merkkaa ja joilla on paikka sydämes, näyttää niil teoilla et sulla on merkitystä sen sijaan some ja puhelin vie helpolla sen voiton niil hetkillä ku asioille vois tehdä enemmän... mut joo tälläst pohtinu jo toista päivää... ne jotka jussia juhlii juhlikaa, pitäkää huolta ja olkaa enemmän läsnä yrittäkää keskittyy olennaisee siihen mitä on eessä kyl se some pärjää ilman teijän huomioo hetken jos toisenki

Väsyttää mut siihen jo hiljalleen totuttu... nyt vaan muutamana yönä taas kelaillu elämää, ja vaihteeks kyllästyttää tää sinkkuna olo... ois vaa niin paljon mukavempaa olla kunnollises parisuhtees... sais olla toisen lähellä ja sais itekki tuntee et toinen välittää ja tahtois olla lähellä.. mut toisaalta ku sit rupee miettii, et kummosis suhteis on tullu oltua ni ei helposti uskalla enää luottaa... huomannu liian usein et ihmisten on helppo sanoo asioita mut sit ne teot osottaa et eipä ne sanat oo ku tyhjii lupauksia ja joutuu pettyyn... mut ehkä ku ei oota mitää ni kävis tuuri ja joskus tää sinkkuus päättyis... sitä ihmettä tosin saa odottaa varmaanki pitkää...

Ajatukset taas menee menojaan, ei vaan jaksais elää näiden asioiden kans tällee.. umpikujassa jälleen... mut ehkä tää tästä helpottuu ku kevät vaan tulis ja kesä... onneks muutamat tärkeet ihmiset on tukena ja jaksanu kuunnella... ku vaan muutamat asiat loksahtais paikoillee ois helpompi jatkaa taas eteenpäin... ja taas voin muistuttaa et ne jotka näitä blogitekstei lukee niin en kirjota et saisin erityisesti huomioo... kunhan rustailen ja pohdin itsekseni elämääni.. et jos ei oo mtn fiksua kommentoitavaa ni pidä omana tietona, ei kiinnosta mielipitees, et tunne mua näiden tekstien perusteella yhtään! :)

Viime yö meni aivan täysin päin mäntyä, nätisti sanottuna... onneks sai juteltua tärkeen ihmisen kans <3 kyl täst suosta viel noustaan mut ajan kanssa... onneks muutamien kokemusten takia osaa selviytyy yksinkin... ei se helppoo ole, mut tietää et pakko... vaiks onneks on muutamia tärkeitä ihmisii joille voi puhuu kaikesta ja ei tarvii salata mitään, ja ne on valmiina auttaa ku sitä apua tarvii... saa vaan nähdä mitä tää vuosi viel tuo tullessaan...

Nää viikot on menny nopeesti... Työpäivät on ollu jees ja selkäki oli pitemmän aikaa parempi... Tänään tosin särkyä ollu tavallista enemmän ja viime yönä ei paljoo nukuttua saanu... Tosin töistä ku pääsi ja koiran kans lenkiltä tuli niin pienet päikkärit tuli otettua :) huomenna taas töihin ja sit viikonloppu :)

Loma alko, elokuus taas töihin.. Ei oo hirveesti suunnitellu etukäteen et mitä tekee... Välil vaan jotenki aattelee et helpompi ku elää päivän kerrallaan... Ja joo, muutamat saattaa taas ihmetellä jos lukee tän blogitekstin... Mieliala täl hetkel on kieltämättä yksinäinen vaiks kaikki on ok... Tälläsiiki päivii on... Tai oikeestaan iltoja... Mut anyway välil vaan miettii et ku ois joku joka sanois et tiiän tunteen ja et oo yksin jos haluut jutella mä kuuntelen kyl... Harvemmin vaan tulee kuultua noitakaan sanoja....

Nää juhannukset ei vaan oo mun juttu, mun juhla.. Liikaa muistoja jotka on tärkeitä, mut haavat on sen verran syviä et eipä ne oo arpeutunu vieläkään... Romahdus tuli ku porukka lähti kokon sytyttää ja oli siel muutenki ei vaan pystyny olee vahva ja olee sillee et kaikki ois ok vaiks niin ei oo... Edelleen saan suojamuurit tarvittaessa suojaks eikä kukaan huomaa

Tossa biisissä sanat kertakaikkiaan ihanat... Toi on yks harvoja biisejä jotka aukasee kyynelkanavat... Se ku pääsee tohon tekstiin sisälle... Kelaa hetken jos toisenki et vaiks on kokenu osittain liikaaki yrittää luottaa siihen et kaikki kääntyy parhain päin ja et löytää viereensä ihmisen joka haluu jakaa elämänsä kanssaan.. Pitää huolta helliä ja osottaa et toinen on tärkee eikä vaan puhu mitä toinen haluu kuulla...

Aamu alko aika normisti... Koiran kans käyty lenkillä kuunnellu musaa, ettiny siitä piristystä mut, näyttää et viel ei oikein mikään oo piristäny... Ajatukset on taas ihan omissa sfääreissä eikä niistä meinaa saada kiinni... Tosin yks biisi, sai taas ajattelee asioita ihan eritavalla ja biisi on mariskan miksi rakkaus... Aina tienny ja huomannu et vaikka rakastaa toista pelkkä rakkaus ei riitä.. Kyl sitä täytyy tehä "töitä" et parisuhde toimii... Kompromisseja on tehtävä, on joustettava joissain asioissa.. Kunnioitus on myös tärkeetä, itellä ollu vaikeuksia esim. puhumisen kans (pelko et miten se toinen reagoi). Haluis kyl puhua mut se vie aikaa... Toinen juttu, mitä pidän ite huonona puolena, et hellyys on tärkee juttu itellä... Pelkästään hellittely nimen käyttö on ollu tärkee... Se on vaan tuonu jotenki tunteen et se toinen välittää ja haluu osottaa sen hellittelynimellä.. Tiiän et kaikki ei tykkää eikä tarviikkaa... Siitä on vaan ollu hankala puhuu ku pelänny et pitääkö toinen mua jotenki epänormaalina joten en helposti asiasta saa puhuttua vaiks haluisin... Nyt vaan täytyy lopettaa kirjotus koira ku änkee syliin siihen malliin et huomioi, rapsuta :)

Välillä ihmetyttää ku privana joku kommentoi näistä ku tänne rustailen mitä mielessä liikkuu... Millon kysyy et miks haen huomioo yms... Ensinnäki, en hae... Mulle tää kirjotus on vaan tapa saada ajatuksia selvemmäks... Itellä vaikuttaa myös kokemukset joiden takia niin helposti pysty puhumaan vaikka haluiskin... Tää viikko sujunu ihan jees... Vähän myös luotto noussu et on ihmisii vielä jotka ei pelkästään sano et välittää vaan näyttää myös teoillaan sen... Ite tajusin -12 juhannuksena ku oli hengenlähtö lähel et kyl kannattaa päivittäin kertoo ja näyttää pienilläki teoilla et välittää läheisistään koskaan ku ei tiiä mitä tapahtuu ja koska se oma vuoro tulee... Sillon juhannuksena ku heräs sairaalas huomasin kuin erilailla ajattelee asiat, en enää pelkää kuolemaa...