Usein kuulee väitettävän, että E-koodit ovat kaiken pahan alku ja juuri, ja että kyseinen järjestelmä on kehitetty pimittämään epätietoiselta kuluttajalta luonnottomat myrkyt. Tällaista asennetta esiintyy eritoten hippiporukoissa, joissa itsekin pyörin.
Näin ei ole. Itse asiassa hyvin suuri osa E-koodeista on terveellisiä. Itsehän rakastan tuoreista raaka-aineista valmistettua, lähellä tuotettua luomuruokaa (kukapa ei?), joten tällainen väittämä E-koodien suhteen saattaa tulla puskista. Pysykää kuitenkin mukana, sillä esitän villin väittämän siitä, että osa E-koodeista on hyvästä, osa pahasta.
Mitä E-koodi sitten tarkoittaa? E on lyhenne Euroopasta, ja sen perässä oleva numerosarja taas viittaa EU-ruokasäännöstöön, jonka mukaan ruokien ainesisältöä luokitellaan, ja tehdään laskelmia siitä, kuinka paljon mitäkin olisi syytä nauttia (tai välttää nauttimasta) päivässä. Esimerkiksi E284 on boorihappo, jota saa ruoassa käyttää vain kaviaarissa. E252 on kaliumnitraatti (jota löytyy pekonista ja salamista) ja sen käyttöraja päivässä on 0-3,7% milligrammaa painokiloa kohden. Ja kuten aiemmin sanoin, hyvin suuri osa E-koodeista on hyödyllisiä, mitä tulee terveelliseen ja herkulliseen ravintoon ja elämään. Esimerkiksi E300 on askorbiinihappo, tarkemmin sanottuna C-vitamiini. E101 on B2-vitamiini, E948 on happi ja E160c on chilistä uutettu mauste. E160 voi olla myös porkkanasta löytyvää beetakaroteenia tai tomaatista löytyvää lykopeenia, jotka ovat kumpainenkin terveysvaikutteisia.
Nämä koodit kehitettiin säännöstelyn vuoksi, jotta esimerkiksi vaarallisen lyijyoksidin (eli mönjän) käytön voisi helposti kieltää makeisista. Tällainen totta kai tulee nykyään itsestäänselvyytenä, mutta ennen E-koodeja ruoan täyttyminen vaarallisista ainesosista (usein ihan tietämättömyydestä johtuen) oli pahimmillaan kuolemiin johtava ongelma, ja E-koodit kehittyivät auttamaan näiden ongelmatekijöiden luokittelussa.
Joten entäpä ne "pahat" E-koodit? Esimerkiksi natriumglutamaattina tunnettua aromivahvennetta E621 syytetään siitä, että se olisi hyvin monien oireiden alkusyy, mutta mikäli kuorruttaa pastansa parmesaanilla, niin ruoka-annoksessa on todennäköisesti enemmän glutamaattia kuin yhdessäkään glutamaattia sisältävässä valmisruoassa. On myös olemassa värjäysaineiden ryhmä, joka tunnetaan nimellä "Southampton Six", jolla on pieni mutta joka tapauksessa havaittu korrelaatio lasten ylivilkkauden aiheuttamisessa, joten se todennäköisesti on välttämisen arvoinen aineryhmä. Myös rikkidioksidin (E220) on todettu voivan pahentaa astmaa, mutta viini ilman rikkidioksidia useimmiten maistuu härskiintyneeltä, ja joka tapauksessa sitä on käytetty lähestulkoon jokaisessa viinipullossa aina antiikin Rooman ajoista alkaen.
Kaikesta huolimatta valtaosa kaikista allergioista ja intoleransseista on täysin luonnollisten ainesosien aikaansaannosta: Maito, kananmunat, pähkinät, kala, soija, selleri ja niin edelleen. Itse asiassa jokainen ruoka-aine tai neste planeetallamme (oli siinä E-koodeja tai ei) on jollain tasolla toksista - omenoissa on syanidia, jengiä on kuollut vesimyrkytykseen, keräkaalissa on pahimmillaan struumaa aiheuttavia ainesosia eli goitrogeenejä, perunoissa on myrkyllistä solaniinia ja parsakaalissa on karsinogeenisiä ainesosia. Mutta kuten E-koodeissa, näiden myrkyllisten ainesosien määrä on minimaalinen, ja näiden ruokien syömisestä saadut hyödyt voittavat potentiaaliset haitat helposti. E-koodien ero näihin ainesosiin on se, että niitä on laajalti testattu ja niille on annettu tietyt turvatasot ja nauttimisrajat.
Fakta on se, että kaikki ruoat ovat useiden kemikaalien (tuo paha sana!!!) yhdistelmiä, ja pelkkä luonnonmukaisuus ei tee asioista parempia nauttia. Isoimmat ravinto-ongelmat aiheutuvat aineista, jotka ovat täysin luonnollisia, eli suola, rasva ja sokeri (jotka ovat kukin E-koodittomia tuotteita, boom)
Loppukaneetti: E-koodit eivät ole mikään mystinen ihmisen hyvään ravintoon lisätty paha, vaan on kattokäsite monille ainesosille, joista suuri osa on hyödyllisiä ja luonnonmukaisia. Tietysti monet kamalat ja epäterveelliset ruoat sisältävät myös E-koodeja, mutta useimmiten E-koodit eivät ole se asia, joka tekee näistä ruoista epäterveellisiä, vaan liiallinen suola, surkea rasva-hiilariprofiili ja etenkin sokeri.
Uskon ettei meidän tulisi pelätä ruokaa, vaan yrittää ymmärtää sen koostumusta paremmin. Tiedän toki että tässä ongelmassa on monia tulokulmia. Monet esimerkiksi uskovat, että halpa ruoka on surkeaa itsessään. En olisi itse niin varma. Ihmiset, jotka käyttävät valtaosan tuloistaan ruokaan ovat yleisesti jo valmiiksi heikoilla jäillä ravitsemuksen suhteen. Nämä ihmiset ovat usein köyhiä, sairaita ja/tai vanhoja, joilta voi puuttua tietämys tai kyky kokata tuoretta ja ravitsevaa ruokaa. Nämä ovat ihmisiä jotka ovat kaikista riippuvaisimpia halvasta ruoasta, samalla kun keskiluokka nauttii E220:lla kyllästettyjä viinejä, E252:lla leissattuja kalliita pihvejä ja E284:llä höystettyä kaviaaria .
