"Joskus murheen maille sade lankeaa
huuhtoen pahan meistä pois
silloin sinua pitelen, saan
kuvan miltä tuntua vois
sinä minussa
minä sinussa
mutta vain hetken lainassa
minä sinussa
sinä minussa
vain pienen hetken lainassa"
-Kotitieollisuus, Murheen mailla-
Olit elämässäni vain hetken lainassa, silti aina välillä salaa toivoen miltä se pidempään tuntua vois. Luvatonta iloa, mahdotonta kaipuuta, turva satama sen pienen hetken elämässäni.
Nyt olet poissa, et siksi että tahdoin niin vaan siksi että tahdoit niin. Kunnioitan päätöstäsi tiesinhän ettei se voi niin pitkään kestää kuin pieni sydän toivoo, tiesin että yhtälö tulee olemaan ratkaisematon jo silloin kun yhtälöä ei vielä ollutkaan, mutta silti se satuttaa.
Kaipaan sinua ihmisenä juuri sellaisena kuin olet, kaipaan halausta sitä joka lämmitti kun oli tosi vaikeaa, kaipaan syliä johon sain laskea pääni kun tarvitsin tukea.
Nyt vain juoksen karkuun koska minulla ei ole enää sinua, et ehkä tiennyt mitä todella ajattelen mutta se ei merkitse mitään, koska se ei kuulunut pelisääntöihin.
Laitan lenkkarit jalkaan, kuulokkeet korville ja juoksen. Tiedäthän että joka kerta kun Murheen mailla kajahtaa kuulokkeista se pieni kyynel vierii hiljalleen pitkin poskea, ja joka kerta elän luovuttamisen tuskaa uudestaan.
-Toivottavasti saat sen elämän mitä lähdit etsimään-
