AttitudeXL

Maanantai...
Räkää nenä taas täynnä ja keuhkoja ahdistaa, viime yönä hyppäsin puoli viiden aikaan pystyyn etsimään kaappien perimmäisistä kätköistä taas niitä astma lääkkeita ja muita tabuja. Ehdinkin jo juhlia että kerrankin pääsin räkätaudista ilman keuhkoputkentulehdusta mut joo ei toivoo, sit vaan buskee heti perään uutta räkätautia. *heh*.

Lauantaina olin sentään vielä reipas ja pirtsakka, juoksin tunnin lenkin hämärässä illassa, tihkusateessa. Rentouduin juoksusta, venyttelin huolella ja otin pitkän kuuman suihkun, käperryin kirjan kanssa sänkyyn ja lukaisin koko kirjan.

Sunnuntaina sitten herätessä jo tuntu että uutta räkätautia senkun pukkaa, aamulla ylös liian aikaisin sängystä lippuja salkoon nostamaan, koko päivän pyörin oloasussa ympäri kämppää ja niiiiistin. Pelailtiin kavereiden kanssa kostox Super mario 3:sta, hassuu miten helpoille ne tasot tuntuu nykyään, muistan kun kakarana ohjaimet lenteli kun ei ne meinannu mennä millään läpi. Koko sunnuntai meni herkutellessa erehdyin vielä tyhmänä katsomaan että montakos kaloria tollasessa lihapiirakassa nyt sit olikaan, ihan liikaa siihen päälle namit ja sipsit ja limut ja jutut. Nyt taas kun paranen saan tosissaan laittaa töppöstä toisen eteen että saan poltettua noi ylimääräset pois.

Kai se on alettava arjen pyöritykseen,pyykkii koneeseen ja sitä rataa onnex keskiviikkona pääsee kylpylään lojumaan, ehkä sitä siellä piristyis niin paljon että perjantaina jaksais lähtee kinoon kurkkaa Uniklubii.

Morning,

Perjantai aamu valkeni vihdoin, tanssijalkaa pitäis jo kauheesti kutitella. Ei kutita ihmeellinen olo melkein ku maanantai aamu, tai jotain. Tottakai se tästä vielä ilox muuttuu, viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäisen huikan ottaa. Jos ei vielä sillonkaan, onnex on ystäviä jotka saa takuu varmasti party groove vaihteen visusti vitoselle...

Nyt KLF soimaan ja kahvit koneeseen, sitten pitäis vielä hetken jaksaa keskittyy näihin vähän vähemmän mukaviin arkisiin asioihin. Sporttiin kuudeks buuskuttaa ja sit mietitään minne nenu näyttää.

*hymyillään jos tavataan*

Jes,jes torstai viikon viimeistä niheetä päivää vietetään. Huomenna on perjantai ja alkaa taas *uusi elämä*...
Tanssijalan pohjaa alkaa jo kutittaa, ku biletys vaatteita pyykkää *nyt jo mielessään miettii että miltä sitä huomenna haluais näyttää*
Biletys mun henki ja elämä, sosiaalista kanssa käymistä ihmisten kanssa, katseita,kosketuksia, vihjauksia. Voi taas kerran kuvitella hetken lentävänsä kuin taivaan vapaa lintu. Isoja haleja, hymyjä, ystäviä, kavereita, tuttavuuksia ja deletoitavia numeroita...

*hymyillään jos törmätään*

Hiljaa maailmaan huudan ajatukseni, hiljaisen huudon annan kiiriä maailman jokaiseen kolkkaan tietäen että se tavoittaa ne joiden haluan sen kuulevan.
Oletteko koskaan miettineet miltä tuntuisi jos olisi joku joka tietäisi mitä ajattelet ja tunnet, silloin kun haluaisit jonkun ymmärtävän vaikka et osaakaan sitä sanoiksi pukea? Päässäni kulkee monia ajatuksia jotka haluaisin jakaa mutten voi koska en osaa niitä sanoiksi pukea. En osaa vai en halua kertoa, ehkäpä molempia en taida vain tahtoa satuttaa ketään.
Eräs sanoi minulle joskus että on sairasta elää elämää niin kuin minä sitä elän, olen pitkään miettinyt sitä olenko jotenkin sairas, pipi päästä? Ulkopuolisten silmissä siltä varmasti näyttää, itselleni ylläpidän vain sitä ikkunalasia jonka kuvittelen muiden haluavan nähdä ja todellisuudessa ikkunalasin verhojen takana elän sitä elämää aina hetken kerrallaan mitä todellisuudessa haluaisin elää.

Elämä ei aina ole helppoa eikä varsinkaan sellaista mitä sen haluaisi olevan, on vaikeaa olla ja elää täydellistä elämää silloin kun muut ihmiset tekevät päätöksiä puolestasi, silloin kun joku muu määrää kenen kanssa elät lopun elämäsi. On vaikeaa enää jälkeen päin katua on vain opittava seuraavalla kerralla luottamaan omaan aavistukseensa...

"Joskus murheen maille sade lankeaa
huuhtoen pahan meistä pois
silloin sinua pitelen, saan
kuvan miltä tuntua vois
sinä minussa
minä sinussa
mutta vain hetken lainassa
minä sinussa
sinä minussa
vain pienen hetken lainassa"
-Kotitieollisuus, Murheen mailla-

Olit elämässäni vain hetken lainassa, silti aina välillä salaa toivoen miltä se pidempään tuntua vois. Luvatonta iloa, mahdotonta kaipuuta, turva satama sen pienen hetken elämässäni.
Nyt olet poissa, et siksi että tahdoin niin vaan siksi että tahdoit niin. Kunnioitan päätöstäsi tiesinhän ettei se voi niin pitkään kestää kuin pieni sydän toivoo, tiesin että yhtälö tulee olemaan ratkaisematon jo silloin kun yhtälöä ei vielä ollutkaan, mutta silti se satuttaa.
Kaipaan sinua ihmisenä juuri sellaisena kuin olet, kaipaan halausta sitä joka lämmitti kun oli tosi vaikeaa, kaipaan syliä johon sain laskea pääni kun tarvitsin tukea.
Nyt vain juoksen karkuun koska minulla ei ole enää sinua, et ehkä tiennyt mitä todella ajattelen mutta se ei merkitse mitään, koska se ei kuulunut pelisääntöihin.
Laitan lenkkarit jalkaan, kuulokkeet korville ja juoksen. Tiedäthän että joka kerta kun Murheen mailla kajahtaa kuulokkeista se pieni kyynel vierii hiljalleen pitkin poskea, ja joka kerta elän luovuttamisen tuskaa uudestaan.
-Toivottavasti saat sen elämän mitä lähdit etsimään-

Maanantai tylsää... viikonloppu tuli oli ja meni, perjantai tulikin vietettyä pitkästä aikaa ihan chillisti autoillen ja kahvia juoden. Pari leffaa lainasin Donilta mutt enpä sitten jaksanutkaan valvoa ja niit kattella.
Lauantaina käytiin kattomassa kuinka Jokerit otti turpaansa oikein huolella ja siinä meni nekin rahat ihan hukkaan,tosin peli kulki niin huonosti että päädyin tukemaan joukkueen toimintaa fanipaidan ostolla...

Edelleen kipeänäkin hieman biootti kuuri päällänsä joten liikunta on koko viime viikolta jäänyt hyvin vähälle, kauheesti himottais edes lenkille päästä mutta eihän se mitenkään onnistu kun kurkkuun on muuttanu joku rusettimarsu asumaan ja muutenkin ahistaa ja yskittää. Siinäpä tän maanantain tilitykset...

Kylmää ulkona hyrrr, kurkussa on marsu ja pää tuntuu lyijylle. Ajattelin eilen salilla ollessani että se on varmaan se viikonlopun rehaaminen mikä vei voimat niin ettei millään jaksanut vetää treeniä läpi *voimat vaan sananmukasesti loppu kesken* Mutta olisko nyt sitten kuitenkin johtunut tästä tulevasta flunssasta.
Ehkä mä painun päikyille, josko se helpottas vähän oloa keittiön voi varmaan siivota illallakin...

Juuh, tulihan taas otettuu viikonloppun jos ei muuten ni kostox. Ehkäpä sen takia eilen olikin sellanen "hiipivä tiikeri" kanuuna *aamulla huijaa ettei tule, mut iltaa kohti hiipii kuitenkin" Onneksi tähän ikään mennessä on sen verran jo viisastunut että tajusin ottaa hilpeästä aamusta kaiken irti ja siivosin silloin vielä kun kykenin. Lattiat oli tahmeat johtunee varmaan siitä melonin kanniskelusta (koverrettu meloni oli lauantain korjaus sarjan ehkäpä paras osa, viinaa ja hedelmää)tyhjiä pulloja ja pizza laatikoita...
Perjantaista kauhiasti mitään muistakkaan, paitsi toki sen että olen erityisen tyhmänuhkanrohkea, Onnelan pöydällä on hyvä tanssia mutta joillain muilla kuin minun valitsemilla kengillä, ihme ettei luita murtunut. Ja joku jännä happening oli yöllä kampissa kun ihmeteltiin varmaan tunnin niitä kaikkia paloautoja ja poliiseja siinä Alen edessä, mistään kuitenkaan ole mitään tietoa löytynyt että mitä oli tapahtunut.

Olihan siellä Onnelassa se yx söpö blondi poika hmmm....