Hiljaa maailmaan huudan ajatukseni, hiljaisen huudon annan kiiriä maailman jokaiseen kolkkaan tietäen että se tavoittaa ne joiden haluan sen kuulevan.
Oletteko koskaan miettineet miltä tuntuisi jos olisi joku joka tietäisi mitä ajattelet ja tunnet, silloin kun haluaisit jonkun ymmärtävän vaikka et osaakaan sitä sanoiksi pukea? Päässäni kulkee monia ajatuksia jotka haluaisin jakaa mutten voi koska en osaa niitä sanoiksi pukea. En osaa vai en halua kertoa, ehkäpä molempia en taida vain tahtoa satuttaa ketään.
Eräs sanoi minulle joskus että on sairasta elää elämää niin kuin minä sitä elän, olen pitkään miettinyt sitä olenko jotenkin sairas, pipi päästä? Ulkopuolisten silmissä siltä varmasti näyttää, itselleni ylläpidän vain sitä ikkunalasia jonka kuvittelen muiden haluavan nähdä ja todellisuudessa ikkunalasin verhojen takana elän sitä elämää aina hetken kerrallaan mitä todellisuudessa haluaisin elää.
Elämä ei aina ole helppoa eikä varsinkaan sellaista mitä sen haluaisi olevan, on vaikeaa olla ja elää täydellistä elämää silloin kun muut ihmiset tekevät päätöksiä puolestasi, silloin kun joku muu määrää kenen kanssa elät lopun elämäsi. On vaikeaa enää jälkeen päin katua on vain opittava seuraavalla kerralla luottamaan omaan aavistukseensa...
