Kun kirjoittaa hyvin, tulee paineita seuraavien rivien edessä.
Kun kirjoittaa huonosti, pystyy yleensä vain kohentamaan, mutta joutuu palaamaan taaksepäin korjaamaan.
Kun palaa korjaamaan, huomaa parantaneensa heikkoja kohtia ja samalla huomaa sen jälkeen tulevan olevan nyt epäsuhtaista.
Ihan kuin vuolisi tylsällä veitsellä epäsymmetrisestä palikasta palloa. Ei tule koskaan valmista.
Onneksi epätäydellisyys on enemmän sääntö maailmassa. Muuten kukaan ei koskaan kirjoittaisi mitään mielenkiintoista.