Gristian_Scarlett

Irtoaa
Tuo kosketus todellisuuteen
Kun poissa olevuus muuttuu
Ihon väriin valkoiseen
Katseeseen kuolleeseen
Lopulta lukittuun pyöreään huoneeseen

Se ei ole yksin
Ei enää
Kymmenet äänet kertovat tarinoita
Joissa elämän merellä seilaavat
Keskellä surrealistisia karikoita

Puristaa sidokset
Solmuin raskain tukehduttaa
Ei ole väliä
Jaksaako edes hengittää
Kunhan on turvassa itseltään

Vaihtuvat päivät
Jotka elämättä jäivät
Loputon on vain tyhjyys
Jonka reunaa ei katse tavoita
Sähköä aivoihin
Sekään ei takaisin palauta

Irtonainen kuin lintu taivaan
Joka lasiin iskeytyy
Sen taakse kaltereiden varjoihin kätkeytyy
Ihminen ilman nimeä

(C)G17