Ilmeisen katkeroitunut mieshenkilö kysyi Facebookin seuranhakupalstalla: ”Kumman valitsisitte: a hyvännäköisen kusipään vai b) mukavan ei-niin hyvännäköisen tyypin?” Mikään pakko ei ole valita kumpaakaan, koska ei ole mitenkään tavatonta että vastaan tulee edustavan näköinen tyyppi, joka on myös mukavaluonteinen. Etenkään puoleensavetävien naisten, joilla on valinnanvaraa.
Tästä päästäänkin yleistykseen että hyvännäköiset ovat kusipäitä. Voi, mitä paskaa. Lähes kaikki itseäni inhottavasti kohdelleet (työkaverit, koulukaverit) ovat olleet mitään sanomattoman näköisiä. :D Usein mitään sanomattoman näköisillä, suorastaan rumahkoilla ihmisillä on tapana kailottaa sisäisestä kauneudesta, jota niiltä ei kuitenkaan löydy. Niillä ei oikeastaan ole mitään hyviä ominaisuuksia eivätkä ne edes vaivaudu muuttumaan paremmiksi versioiksi itsestään.
Hyvännäköisille – naisille erityisesti – lyödään otsaan iso kusipääleima enimmäkseen seuranhakutilanteissa. Siinä joku rytkyissä homssuisena kulkeva höntti tai porsasmainen kaljamahahyypiö ei ole suostunut hyväksymään omaa tasoaan vaan lähestyy jotain viettelijätärtä tai adonista, suurine luuloine itsestään. Kun viettelijätär tai adonis sitten tekee hyvin selväksi, ettei lähestyjä kiinnosta alkaa katkerista katkerin ulina hyvännäköisten kusipäisyydestä. Mikään hyvässä tikissä oleva viettelijätär ei huoli kullakseen tai sänkyynsä kaljamahaista porsasta tai nörtin näköistä (Kaikki varmaan hahmottavat miltä tyypillinen nörtti näyttää?) Sen enempää Adonis ei halua mitään homssua, joka ei ole huoliteltu. Ulkonäöllä on väliä, koska seksi nyt vaan kuuluu suhteisiin. Miehillä vasta voi olla vaikea suoriutua kun sängyssä röhnöttää vastenmielisen näköinen eukko.
Kuitenkaan hyvännäköisyys ei oikeuta käyttäytymään inhottavasti suhteessa. Hyvät käytöstavat, itsehillintä ja velvollisuudentunto koskevat kaikkia ihmisiä. Miten ollakaan että ainakin naiset saavat suhteessa vähän niin kuin anteeksi kusipäisyytensä, koska he ovat hyvännäköisiä? :'D Tarvisiko niin olla?
